1 Peter 2
1 Rid yourselves therefore of all ill-will and all deceitfulness, of insincerity and envy, and of all evil speaking.
Niin pankaat pois nyt kaikki pahuus ja kaikki petos, ja ulkokullaisuus ja kateus, ja kaikki panetus,
2 Thirst, like newly-born infants, for pure milk for the soul, that by it you may grow up to salvation;
Ja halaitkaat sitä terveellistä sanan rieskaa, niinkuin äsken-syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte.
3 if you have had any experience of the goodness of the Lord.
Jos te muutoin maistaneet olette, että Herra on suloinen,
4 Come to Him, the ever-living Stone, rejected indeed by men as worthless, but in God's esteem chosen and held in honour.
Jonka tykö te myös tulleet olette niinkuin elävän kiven tykö, joka kyllä ihmisiltä hyljätty on, mutta Jumalalta valittu, kallis.
5 And be yourselves also like living stones that are being built up into a spiritual house, to become a holy priesthood to offer spiritual sacrifices acceptable to God through Jesus Christ.
Ja myös te, niinkuin elävät kivet, rakentakaat teitänne hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jumalalle Jesuksen Kristuksen kautta otolliset ovat.
6 For it is contained in Scripture, "See, I am placing on Mount Zion a Cornerstone, chosen, and held in honour, and he whose faith rests on Him shall never have reason to feel ashamed."
Sentähden on myös Raamatussa: katso, minä panen Zioniin valitun kalliin kulmakiven: joka uskoo hänen päällensä, ei hän suinkaan tule häpiään.
7 To you believers, therefore, that honour belongs; but for unbelievers-- "A Stone which the builders rejected has been made the Cornerstone,"
Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis; mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut, ja loukkauskiveksi, ja pahennuksen kallioksi,
8 and "a Stone for the foot to strike against, and a Rock to stumble over." Their foot strikes against it because they are disobedient to God's Message, and to this they were appointed.
Nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat, ja ei sitä usko, johonka he myös asetetut olivat.
9 But you are a chosen race, a priesthood of kingly lineage, a holy nation, a people belonging specially to God, that you may make known the perfections of Him who called you out of darkness into His marvellous light.
Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10 Once you were not a people, but now you are the people of God. Once you had not found mercy, but now you have.
Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette.
11 Dear friends, I entreat you as pilgrims and foreigners not to indulge the cravings of your lower natures: for all such cravings wage war upon the soul.
Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niinkuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan,
12 Live honourable lives among the Gentiles, in order that, although they now speak against you as evil-doers, they may yet witness your good conduct, and may glorify God on the day of reward and retribution.
Ja pitäkäät hyvä meno pakanain seassa, että ne, jotka teitä panettelevat niinkuin pahointekijöitä, näkisivät teidän hyvistä töistänne ja kiittäisivät Jumalaa etsikon päivänä.
13 Submit, for the Lord's sake, to every authority set up by man, whether it be to the Emperor as supreme ruler,
Sentähden olkaat alamaiset kaikelle inhimilliselle säädylle Herran tähden, olisko se kuninkaalle, niinkuin ylimmäiselle,
14 or to provincial Governors as sent by him for the punishment of evil-doers and the encouragement of those who do what is right.
Taikka päämiehille, niinkuin niille, jotka häneltä lähetetyt ovat pahointekiöille rangaistukseksi ja hurskaille kiitokseksi.
15 For it is God's will that by doing what is right you should thus silence the ignorant talk of foolish persons.
Sillä se on Jumalan tahto, että te hyvällä työllä tukitsette hulluin ja tyhmäin ihmisten suun,
16 Be free men, and yet do not make your freedom an excuse for base conduct, but be God's bondservants.
Niinkuin vapaat, ja ei niin, että se vapaus olis niinkuin pahuuden peite, vaan niinkuin Jumalan palveliat.
17 Honour every one. Love the brotherhood, fear God, honour the Emperor.
Olkaat kunnialliset jokaista kohtaan, rakastakaat veljiä, peljätkäät Jumalaa, kunnioittakaat kuningasta.
18 Household servants, be submissive to your masters, and show them the utmost respect--not only if they are kind and thoughtful, but also if they are unreasonable.
Te palveliat! olkaat alamaiset kaikella pelvolla teidän isännillenne, ei ainoastaan hyville ja siveille, vaan myös tuimille.
19 For it is an acceptable thing with God, if, from a sense of duty to Him, a man patiently submits to wrong, when treated unjustly.
Sillä se on armo, jos joku omantuntonsa tähden Jumalan tykö vaivaa kärsii, ja syyttömästi kärsii.
20 If you do wrong and receive a blow for it, what credit is there in your bearing it patiently? But if when you do right and suffer for it you bear it patiently, this is an acceptable thing with God.
Sillä mikä kiitos se on, jos te pahain tekoinne tähden piestään, ja te kärsitte? Mutta kuin te hyvin teette ja kuitenkin vaivataan, ja te sen kärsitte, niin se on armo Jumalan edessä.
21 And it is to this you were called; because Christ also suffered on your behalf, leaving you an example so that you should follow in His steps.
Sillä sitä varten olette te kutsutut, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman,
22 He never sinned, and no deceitful language was ever heard from His mouth.
Joka ei yhtään syntiä tehnyt eikä yhtään petosta ole hänen suustansa löydetty,
23 When He was reviled, He did not answer with reviling; when He suffered He uttered no threats, but left His wrongs in the hands of the righteous Judge.
Joka ei kironnut, kuin häntä kirottiin, ei uhannut, kuin hän kärsi; mutta antoi hänelle koston, joka oikein tuomitsee;
24 The burden of our sins He Himself carried in His own body to the Cross and bore it there, so that we, having died so far as our sins are concerned, may live righteous lives. By His wounds yours have been healed.
Joka meidän syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun päällä, että me synneistä pois kuolleet eläisimme vanhurskaudelle; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet.
25 For you were straying like lost sheep, but now you have come back to the Shepherd and Protector of your souls.
Sillä te olitte niinkuin eksyväiset lampaat, vaan nyt te olette palanneet teidän sieluinne paimenen ja piispan tykö.
