Psalms 74
1 Maschil of Asaph. O God, why hast thou cast [us] off for ever? [why] doth thy anger smoke against the sheep of thy pasture?
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2 Remember thy congregation, [which] thou hast purchased of old: the rod of thy inheritance, [which] thou hast redeemed; this mount Zion, in which thou hast dwelt.
Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3 Lift up thy feet to the perpetual desolations; [even] all [that] the enemy hath done wickedly in the sanctuary.
Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4 Thy enemies roar in the midst of thy congregations; they set up their ensigns [for] signs.
Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5 [A man] was famous according as he had lifted up axes upon the thick trees.
Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6 But now they break down the carved work of it at once with axes and hammers.
Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
7 They have cast fire into thy sanctuary, they have defiled [by casting down] the dwelling-place of thy name to the ground.
He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8 They said in their hearts, Let us destroy them together: they have burned up all the synagogues of God in the land.
He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9 We see not our signs: [there is] no more any prophet: neither [is there] among us any that knoweth how long.
Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10 O God, how long shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme thy name for ever?
Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11 Why withdrawest thou thy hand, even thy right hand? pluck [it] out of thy bosom.
Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12 For God [is] my King of old, working salvation in the midst of the earth.
Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13 Thou didst divide the sea by thy strength: thou didst break the heads of the dragons in the waters.
Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14 Thou didst break the head of leviathan in pieces, [and] didst give him [to be] food to the people inhabiting the wilderness.
Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15 Thou didst cleave the fountain and the flood: thou didst dry up mighty rivers.
Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16 The day [is] thine, the night also [is] thine: thou hast prepared the light and the sun.
Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17 Thou hast set all the borders of the earth: thou hast made summer and winter.
Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18 Remember this, the enemy hath reproached, O LORD, and the foolish people have blasphemed thy name.
Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19 O deliver not the soul of thy turtle dove to the multitude [of the wicked]: forget not the congregation of thy poor for ever.
Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20 Have respect to the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of cruelty.
Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21 O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise thy name.
Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22 Arise, O God, plead thy own cause: remember how the foolish man reproacheth thee daily.
Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23 Forget not the voice of thy enemies: the tumult of those that rise against thee increaseth continually.
Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
