Psalms 44
1 To the chief Musician for the sons of Korah, Maschil. We have heard with our ears, O God, our fathers have told us, [what] work thou didst in their days, in the times of old.
Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
2 [How] thou didst drive out the heathen with thy hand, and didst plant them; [how] thou didst afflict the people, and cast them out.
Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
3 For they obtained not the land in possession by their own sword, neither did their own arm save them: but thy right hand, and thy arm, and the light of thy countenance, because thou hadst a favor to them.
Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
4 Thou art my King, O God: command deliverances for Jacob.
Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
5 Through thee will we push down our enemies: through thy name we will tread them under that rise up against us.
Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
6 For I will not trust in my bow, neither shall my sword save me.
Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
7 But thou hast saved us from our enemies, and hast put them to shame that hated us.
Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
8 In God we boast all the day long, and praise thy name for ever. (Selah)
Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
9 But thou hast cast off, and put us to shame; and goest not forth with our armies.
Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
10 Thou makest us to turn back from the enemy: and they who hate us plunder for themselves.
Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
11 Thou hast given us like sheep [appointed] for food; and hast scattered us among the heathen.
Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
12 Thou sellest thy people for naught, and dost not increase [thy wealth] by their price.
Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
13 Thou makest us a reproach to our neighbors, a scorn and a derision to them that are around us.
Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
14 Thou makest us a by-word among the heathen, a shaking of the head among the people.
Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
15 My confusion [is] continually before me, and the shame of my face hath covered me,
Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
16 For the voice of him that reproacheth and blasphemeth; by reason of the enemy and avenger.
Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
17 All this is come upon us; yet we have not forgotten thee, neither have we dealt falsely in thy covenant.
Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
18 Our heart is not turned back, neither have our steps declined from thy way;
Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
19 Though thou hast severely broke us in the place of dragons, and covered us with the shades of death.
Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
20 If we have forgotten the name of our God, or stretched out our hands to a strange god;
Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
21 Will not God search out this? for he knoweth the secrets of the heart.
Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
22 Yes, for thy sake are we killed all the day long; we are counted as sheep for the slaughter.
Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
23 Awake, why sleepest thou, O LORD? arise, cast [us] not off for ever.
Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
24 Why hidest thou thy face, [and] forgettest our affliction and our oppression?
Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
25 For our soul is bowed down to the dust: our belly cleaveth to the earth.
Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
26 Arise for our help, and redeem us for thy mercies' sake.
Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
