Psalms 105
1 O give thanks to the LORD; call upon his name: make known his deeds among the people.
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Sing to him, sing psalms to him: talk ye of all his wondrous works.
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Glory ye in his holy name: let the heart of them rejoice that seek the LORD.
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Seek the LORD, and his strength: seek his face evermore.
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Remember his wonderful works that he hath done; his wonders, and the judgments of his mouth;
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 O ye seed of Abraham his servant, ye children of Jacob his chosen.
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 He [is] the LORD our God: his judgments [are] in all the earth.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 He hath remembered his covenant for ever, the word [which] he commanded to a thousand generations.
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 Which [covenant] he made with Abraham, and his oath to Isaac;
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 And confirmed the same to Jacob for a law, [and] to Israel [for] an everlasting covenant:
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 Saying, To thee will I give the land of Canaan, the lot of your inheritance:
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 When they were a few men in number; yes, very few, and strangers in it.
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 When they went from one nation to another, from [one] kingdom to another people;
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 He suffered no man to do them wrong: yes, he reproved kings for their sakes;
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 [Saying], Touch not my anointed, and do my prophets no harm.
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 Moreover he called for a famine upon the land: he broke the whole staff of bread.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 He sent a man before them, [even] Joseph, [who] was sold for a servant:
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 Whose feet they hurt with fetters: he was laid in iron:
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 Until the time that his word came: the word of the LORD tried him.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 The king sent and loosed him; [even] the ruler of the people, and let him go free.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 He made him lord of his house, and ruler of all his substance:
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 To bind his princes at his pleasure; and teach his senators wisdom.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Israel also came into Egypt; and Jacob sojourned in the land of Ham.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 And he increased his people greatly; and made them stronger than their enemies.
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 He turned their heart to hate his people, to deal subtilly with his servants.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 He sent Moses his servant; [and] Aaron whom he had chosen.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 They showed his signs among them, and wonders in the land of Ham.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 He sent darkness, and made it dark; and they rebelled not against his word.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 He turned their waters into blood, and slew their fish.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Their land brought forth frogs in abundance, in the chambers of their kings.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 He spoke, and there came divers sorts of flies, [and] lice in all their borders.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 He gave them hail for rain, [and] flaming fire in their land.
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 He smote their vines also and their fig-trees; and broke the trees of their borders.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 He spoke, and the locusts came, and caterpillars, and that without number,
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 And ate up all the herbs in their land, and devoured the fruit of their ground.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 He smote also all the first-born in their land, the chief of all their strength.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 He brought them forth also with silver and gold: and [there was] not one feeble [person] among their tribes.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Egypt was glad when they departed: for the fear of them fell upon them.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 He spread a cloud for a covering; and fire to give light in the night.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 [The people] asked, and he brought quails, and satisfied them with the bread of heaven.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 He opened the rock, and the waters gushed out; they ran in the dry places [like] a river.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 For he remembered his holy promise, [and] Abraham his servant.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 And he brought forth his people with joy, [and] his chosen with gladness:
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 And gave them the lands of the heathen: and they inherited the labor of the people;
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 That they might observe his statutes, and keep his laws. Praise ye the LORD.
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
