Psalms 10
1 Why standest thou afar off, O LORD? [why] hidest thou [thyself] in times of trouble?
Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
2 The wicked in [his] pride doth persecute the poor: let them be taken in the devices that they have imagined.
Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.
3 For the wicked boasteth of his heart's desire, and blesseth the covetous, [whom] the LORD abhorreth.
Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
4 The wicked, through the pride of his countenance, will not seek [after God]: God [is] not in all his thoughts.
Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta". "Ei Jumalaa ole" -siinä kaikki hänen ajatuksensa.
5 His ways are always grievous; thy judgments [are] far above out of his sight: [as for] all his enemies, he puffeth at them.
Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
6 He hath said in his heart, I shall not be moved: for [I shall] never [be] in adversity.
Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen".
7 His mouth is full of cursing and deceit and fraud: under his tongue [is] mischief and vanity.
Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8 He sitteth in the lurking places of the villages: in the secret places doth he murder the innocent: his eyes are privily set against the poor.
Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9 He lieth in wait secretly as a lion in his den: he lieth in wait to catch the poor: he doth catch the poor, when he draweth him into his net.
Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10 He croucheth, [and] humbleth himself, that the poor may fall by his strong ones.
Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11 He hath said in his heart, God hath forgotten: he hideth his face; he will never see [it].
Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12 Arise, O LORD; O God, lift up thy hand: forget not the humble.
Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.
13 Why doth the wicked contemn God? he hath said in his heart, Thou wilt not require [it].
Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14 Thou hast seen [it]; for thou beholdest mischief and spite, to requite [it] with thy hand: the poor committeth himself to thee; thou art the helper of the fatherless.
Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.
15 Break thou the arm of the wicked and the evil [man]: seek out his wickedness [till] thou shalt find none.
Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.
16 The LORD [is] King for ever and ever: the heathen have perished out of his land.
Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17 LORD, thou hast heard the desire of the humble: thou wilt prepare their heart, thou wilt cause thy ear to hear:
Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,
18 To judge the fatherless and the oppressed, that the man of the earth may no more oppress.
auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
