Proverbs 31
1 The words of king Lemuel, the prophecy that his mother taught him.
Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 What, my son? and what, the son of my womb? and what, the son of my vows?
Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Give not thy strength to women, nor thy ways to that which destroyeth kings.
Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 [It is] not for kings, O Lemuel, [it is] not for kings to drink wine; nor for princes strong drink:
Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 Lest they drink, and forget the law, and pervert the judgment of any of the afflicted.
Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Give strong drink to him that is ready to perish, and wine to those that are of heavy hearts.
Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 Let him drink, and forget his poverty, and remember his misery no more.
Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Open thy mouth for the dumb in the cause of all such as are appointed to destruction.
Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Open thy mouth, judge righteously, and plead the cause of the poor and needy.
Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
10 Who can find a virtuous woman? for her price [is] far above rubies.
Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 The heart of her husband doth safely trust in her, so that he shall have no need of spoil.
Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 She will do him good and not evil all the days of her life.
Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 She seeketh wool, and flax, and worketh willingly with her hands.
Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 She is like the merchant's ships; she bringeth her food from afar.
Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 She riseth also while it is yet night, and giveth food to her household, and a portion to her maidens.
Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 She considereth a field, and buyeth it: with the fruit of her hands she planteth a vineyard.
Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 She girdeth her loins with strength, and strengtheneth her arms.
Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 She perceiveth that her merchandise [is] good: her candle goeth not out by night.
Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 She layeth her hands to the spindle, and her hands hold the distaff.
Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 She stretcheth out her hand to the poor; yes, she reacheth forth her hands to the needy.
Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 She is not afraid of the snow for her household: for all her household [are] clothed with scarlet.
Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 She maketh herself coverings of tapestry; her clothing [is] silk and purple.
Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Her husband is known in the gates, when he sitteth among the elders of the land.
Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 She maketh fine linen, and selleth [it]; and delivereth girdles to the merchant.
Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Strength and honor [are] her clothing; and she shall rejoice in time to come.
Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 She openeth her mouth with wisdom; and on her tongue [is] the law of kindness.
Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 She looketh well to the ways of her household, and eateth not the bread of idleness.
Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Her children rise up, and call her blessed; her husband [also], and he praiseth her.
Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 Many daughters have done virtuously, but thou excellest them all.
Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Favor [is] deceitful, and beauty [is] vain: [but] a woman [that] feareth the LORD, she shall be praised.
Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Give her of the fruit of her hands; and let her own works praise her in the gates.
Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
