< Proverbs 29 >
1 He, that being often reproved hardeneth [his] neck, shall suddenly be destroyed, and that without remedy.
Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
2 When the righteous are in authority, the people rejoice: but when the wicked beareth rule, the people mourn.
Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
3 He that loveth wisdom rejoiceth his father: but he that keepeth company with harlots spendeth [his] substance.
Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
4 The king by judgment establisheth the land: but he that receiveth gifts overthroweth it.
Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
5 A man that flattereth his neighbor spreadeth a net for his feet.
Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
6 In the transgression of an evil man [there is] a snare: but the righteous doth sing and rejoice.
Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
7 The righteous considereth the cause of the poor: [but] the wicked regardeth not to know [it].
Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
8 Scornful men bring a city into a snare: but wise [men] turn away wrath.
Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
9 [If] a wise man contendeth with a foolish man, whether he rageth or laugheth, [there is] no rest.
Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
10 The blood-thirsty hate the upright: but the just seek his soul.
Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
11 A fool uttereth all his mind: but a wise [man] keepeth it in till afterwards.
Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
12 If a ruler hearkeneth to lies, all his servants [are] wicked.
Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
13 The poor and the deceitful man meet together: the LORD enlighteneth both their eyes.
Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
14 The king that faithfully judgeth the poor, his throne shall be established for ever.
Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
15 The rod and reproof give wisdom: but a child left [to himself] bringeth his mother to shame.
Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
16 When the wicked are multiplied, transgression increaseth: but the righteous shall see their fall.
Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
17 Correct thy son, and he shall give thee rest; yes, he shall give delight to thy soul.
Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
18 Where [there is] no vision, the people perish: but he that keepeth the law, happy [is] he.
Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
19 A servant will not be corrected by words: for though he understandeth, he will not answer.
Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
20 Seest thou a man [that is] hasty in his words? [there is] more hope of a fool than of him.
Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 He that delicately bringeth up his servant from a child shall have him at length become [his] son.
Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
22 An angry man stirreth up strife, and a furious man aboundeth in transgression.
Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
23 A man's pride shall bring him low: but honor shall uphold the humble in spirit.
Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
24 Whoever is partner with a thief, hateth his own soul: he heareth cursing, and discloseth [it] not.
Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
25 The fear of man bringeth a snare: but he who putteth his trust in the LORD shall be safe.
Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
26 Many seek the ruler's favor; but [every] man's judgment [cometh] from the LORD.
Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
27 An unjust man [is] an abomination to the just: and [he that is] upright in the way [is] abomination to the wicked.
Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.