Job 4
1 Then Eliphaz the Temanite answered and said,
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 [If] we essay to commune with thee, wilt thou be grieved? but who can refrain from speaking?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Behold, thou hast instructed many, and thou hast strengthened the weak hands.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Thy words have upheld him that was falling, and thou hast strengthened the feeble knees.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 But now it hath come upon thee, and thou faintest; it toucheth thee, and thou art troubled.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 [Is] not [this] thy fear, thy confidence, thy hope, and the uprightness of thy ways?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Remember, I pray thee, who [ever] perished, being innocent? or where were the righteous cut off;
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Even as I have seen, they that plow iniquity, and sow wickedness, reap the same.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 By the blast of God they perish, and by the breath of his nostrils are they consumed.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 The old lion perisheth for lack of prey, and the stout lion's whelps are scattered abroad.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Now a thing was secretly brought to me, and my ear received a small sound of it.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falleth on men.
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Fear came upon me, and trembling, which made all my bones to shake.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Then a spirit passed before my face; the hair of my flesh stood up:
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 It stood still, but I could not discern its form: an image [was] before my eyes, [there was] silence, and I heard a voice, [saying],
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Shall mortal man be more just than God? shall a man be more pure than his maker?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Behold, he put no trust in his servants; and his angels he charged with folly:
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 How much less [in] them that dwell in houses of clay, whose foundation [is] in the dust, [who] are crushed before the moth?
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 They are destroyed from morning to evening: they perish for ever without any regarding [it].
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Doth not their excellence [which is] in them depart? they die, even without wisdom.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
