Job 32
1 So these three men ceased to answer Job, because he [was] righteous in his own eyes.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Then was kindled the wrath of Elihu the son of Barachel the Buzite, of the kindred of Ram: against Job was his wrath kindled, because he justified himself rather than God.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 Also against his three friends was his wrath kindled, because they had found no answer, and [yet] had condemned Job.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Now Elihu had waited till Job had spoken because they [were] older than he.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 When Elihu saw that [there was] no answer in the mouth of [these] three men, then his wrath was kindled.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 And Elihu the son of Barachel the Buzite answered and said, I [am] young, and ye [are] very old; wherefore I was afraid, and durst not show you my opinion.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 I said, Days should speak, and multitude of years should teach wisdom.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 But [there is] a spirit in man: and the inspiration of the Almighty giveth them understanding.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 Great men are not [always] wise: neither do the aged understand judgment.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Therefore I said, Hearken to me; I also will show my opinion.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 Behold, I waited for your words; I gave ear to your reasons, whilst ye searched out what to say.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Yes, I attended to you, and behold, [there was] none of you that convinced Job, [or] that answered his words:
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Lest ye should say, We have found out wisdom: God thrusteth him down, not man.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 Now he hath not directed [his] words against me: neither will I answer him with your speeches.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 They were amazed, they answered no more: they left off speaking.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 When I had waited, (for they spoke not, but stood still, [and] answered no more; )
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 [I said], I will answer also my part, I also will show my opinion.
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 For I am full of matter, the spirit within me constraineth me.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Behold, my belly [is] as wine [which] hath no vent; it is ready to burst like new bottles.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 I will speak, that I may be refreshed: I will open my lips and answer.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Let me not, I pray you, accept any man's person, neither let me give flattering titles to man.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 For I know not to give flattering titles; [in so doing], my Maker would soon take me away.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
