Job 23
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Even to-day [is] my complaint bitter: my stroke is heavier than my groaning.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Oh that I knew where I might find him! [that] I might come [even] to his seat!
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 I would order [my] cause before him, and fill my mouth with arguments.
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 I would know the words [which] he would answer me, and understand what he would say to me.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Would he plead against me with [his] great power? No; but he would put [strength] in me.
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 There the righteous might dispute with him; so should I be delivered for ever from my judge.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Behold, I go forward, but he [is] not [there]; and backward, but I cannot perceive him:
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 On the left hand, where he doth work, but I cannot behold [him]: he hideth himself on the right hand, that I cannot see [him]:
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 But he knoweth the way that I take: [when] he hath tried me, I shall come forth as gold.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 My foot hath held his steps, his way have I kept, and not declined.
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 Neither have I gone back from the commandment of his lips; I have esteemed the words of his mouth more than my necessary [food].
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 But he [is] in one [mind], and who can turn him? and [what] his soul desireth, even [that] he doeth.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 For he performeth [the thing that is] appointed for me: and many such [things are] with him.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Therefore am I troubled at his presence: when I consider, I am afraid of him.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 For God maketh my heart soft, and the Almighty troubleth me:
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 Because I was not cut off before the darkness, [neither] hath he covered the darkness from my face.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
