Job 17
1 My breath is corrupt, my days are extinct, the graves [are ready] for me.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 [Are there] not mockers with me? and doth not my eye continue in their provocation?
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Lay down now, put me in a surety with thee; who [is] he [that] will strike hands with me?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 For thou hast hid their heart from understanding: therefore shalt thou not exalt [them].
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 He that speaketh flattery to [his] friends, even the eyes of his children shall fail.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 He hath made me also a by-word of the people; and in former time I was as a tabret.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 My eye also is dim by reason of sorrow, and all my members [are] as a shade.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Upright [men] shall be astonished at this, and the innocent shall stir up himself against the hypocrite.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 The righteous also shall hold on his way, and he that hath clean hands shall be stronger and stronger.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 But as for you all, do ye return, and come now: for I cannot find [one] wise [man] among you.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 My days are past, my purposes are broken off, [even] the thoughts of my heart.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 They change the night into day: the light [is] short because of darkness.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 I have said to corruption, Thou [art] my father: to the worm, [Thou art] my mother, and my sister.
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 And where [is] now my hope? as for my hope, who will see it?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
