Zechariah 2

1 I lifted up my eyes again, and looked, and behold a man with a measuring line in his hand.

Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, miehen kädessä oli mittanuora.

2 Then said I, Where goest thou? And he said to me, To measure Jerusalem, to see what is its breadth, and what is its length.

Ja minä sanoin: kuhunkas menet? Mutta hän sanoi minulle: mittaamaan Jerusalemia, ja katsomaan, kuinka pitkä ja leviä se on oleva.

3 And, behold, the angel that talked with me went forth, and another angel went out to meet him,

Ja katso, enkeli, joka puhui minun kanssani, läksi ulos, ja toinen enkeli meni häntä vastaan,

4 And said to him, Run, speak to this young man, saying, Jerusalem shall be inhabited as towns without walls for the multitude of men and cattle in it:

Ja sanoi hänelle: juokse tuonne, ja puhu sille pojalle ja sano: Jerusalemissa pitää ilman muureja asuttaman, ihmisten ja karjan paljouden tähden, joka siinä oleva on.

5 For I, saith the LORD, will be to her a wall of fire on every side, and will be the glory in the midst of her.

Ja minä tahdon olla, sanoo Herra, tulinen muuri hänen ympärillänsä, ja tahdon itse olla kunniaksi hänen keskellänsä.

6 Ho, ho, come forth, and flee from the land of the north, saith the LORD: for I have spread you abroad as the four winds of the heaven, saith the LORD.

Hoi! hoi! paetkaat pohjan maasta, sanoo Herra; sillä minä hajoitin teitä neljään tuuleen taivaan alla, sanoo Herra.

7 Deliver thyself, O Zion, that dwellest with the daughter of Babylon.

Hoi Zion, joka asut Babelin tyttären tykönä! pelasta sinus.

8 For thus saith the LORD of hosts; After the glory hath he sent me to the nations which wasted you: for he that toucheth you toucheth the apple of his eye.

Sillä näin sanoo Herra Zebaot: joka sen (ilmoitetun) kunnian jälkeen lähetti minun niiden pakanain tykö, jotka teitä raatelivat: joka teihin rupee, se rupee hänen silmänsä terään.

9 For, behold, I will shake my hand upon them, and they shall be a spoil to their servants: and ye shall know that the LORD of hosts hath sent me.

Sillä katso, minä nostan käteni heidän ylitsensä, että heidän pitää oleman niille saaliiksi, jotka ennen heitä palvelivat; että teidän pitää ymmärtämän Herran Zebaotin minua lähettäneeksi.

10 Sing and rejoice, O daughter of Zion: for, lo, I come, and I will dwell in the midst of thee, saith the LORD.

Veisaa ja riemuitse, Zionin tytär; sillä katso, minä tulen ja tahdon asua sinun tykönäs, sanoo Herra.

11 And many nations shall be joined to the LORD in that day, and shall be my people: and I will dwell in the midst of thee, and thou shalt know that the LORD of hosts hath sent me to thee.

Silloin pitää paljon pakanoita Herrassa kiinni riippuman, jotka minun kansani pitää oleman: ja minä tahdon asua sinun tykönäs, ettäs ymmärtäisit Herran Zebaotin lähettäneen minun sinun tykös.

12 And the LORD shall inherit Judah his portion in the holy land, and shall choose Jerusalem again.

Ja Herra on perivä Juudan osaksensa siinä pyhässä maassa, ja on taas Jerusalemin valitseva.

13 Be silent, O all flesh, before the LORD: for he is raised up out of his holy habitation.

Vaijetkoon kaikki liha Herran edessä; sillä hän on noussut pyhästä asuinsiastansa.