< Psalms 141 >

1 A Psalm of David. LORD, I cry to thee: make haste to me; give ear to my voice, when I cry to thee.
Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.
2 Let my prayer be set forth before thee as incense; and the lifting up of my hands as the evening sacrifice.
Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.
3 Set a watch, O LORD, before my mouth; keep the door of my lips.
Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.
4 Incline not my heart to any evil thing, to practise wicked works with men that work iniquity: and let me not eat of their dainties.
Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.
5 Let the righteous smite me; it shall be a kindness: and let him reprove me; it shall be an excellent oil, which shall not break my head: for yet my prayer also shall be in their calamities.
Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.
6 When their judges are overthrown in stony places, they shall hear my words; for they are sweet.
Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.
7 Our bones are scattered at the grave’s mouth, as when one cutteth and cleaveth wood upon the earth. (Sheol h7585)
Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais. (Sheol h7585)
8 But my eyes are to thee, O GOD the Lord: in thee is my trust; leave not my soul destitute.
Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.
9 Keep me from the traps which they have laid for me, and the snares of the workers of iniquity.
Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.
10 Let the wicked fall into their own nets, while I escape.
Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.

< Psalms 141 >