Psalms 109
1 To the chief Musician, A Psalm of David. Hold not thy peace, O God of my praise;
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 For the mouth of the wicked and the mouth of the deceitful are opened against me: they have spoken against me with a lying tongue.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 They surrounded me also with words of hatred; and fought against me without a cause.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 For my love they are my adversaries: but I give myself to prayer.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 And they have rewarded me evil for good, and hatred for my love.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Set thou a wicked man over him: and let Satan stand at his right hand.
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 When he shall be judged, let him be condemned: and let his prayer become sin.
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Let his days be few; and let another take his office.
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Let his children be fatherless, and his wife a widow.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Let his children be continually vagabonds, and beg: let them seek their bread also out of their desolate places.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Let the extortioner catch all that he hath; and let strangers spoil his labour.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Let there be none to extend mercy to him: neither let there be any to favour his fatherless children.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Let his posterity be cut off; and in the generation following let their name be blotted out.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Let the iniquity of his fathers be remembered with the LORD; and let not the sin of his mother be blotted out.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Let them be before the LORD continually, that he may cut off the memory of them from the earth.
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 Because that he remembered not to show mercy, but persecuted the poor and needy man, that he might even slay the broken in heart.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 As he loved cursing, so let it come to him: as he delighted not in blessing, so let it be far from him.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 As he clothed himself with cursing like as with his garment, so let it come into his bowels like water, and like oil into his bones.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Let it be to him as the garment which covereth him, and for a belt with which he is girded continually.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Let this be the reward of my adversaries from the LORD, and of them that speak evil against my soul.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 But do thou for me, O GOD the Lord, for thy name’s sake: because thy mercy is good, deliver thou me.
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 For I am poor and needy, and my heart is wounded within me.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 I am gone like the shadow when it declineth: I am tossed up and down as the locust.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 My knees are weak through fasting; and my flesh faileth of fatness.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 I became also a reproach to them: when they looked upon me they shook their heads.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Help me, O LORD my God: O save me according to thy mercy:
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 That they may know that this is thy hand; that thou, LORD, hast done it.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 Let them curse, but bless thou: when they arise, let them be ashamed; but let thy servant rejoice.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Let my adversaries be clothed with shame, and let them cover themselves with their own confusion, as with a mantle.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 I will greatly praise the LORD with my mouth; yea, I will praise him among the multitude.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 For he shall stand at the right hand of the poor, to save him from those that condemn his soul.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
