Psalms 102
1 A Prayer of the afflicted, when he is overwhelmed, and poureth out his complaint before the LORD. Hear my prayer, O LORD, and let my cry come to thee.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Hide not thy face from me in the day when I am in trouble; incline thy ear to me: in the day when I call answer me speedily.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as an hearth.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 My heart is smitten, and withered like grass; so that I forget to eat my bread.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 By reason of the voice of my groaning my bones cleave to my skin.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 I am like a pelican of the wilderness: I am like an owl of the desert.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 I watch, and am as a sparrow alone upon the housetop.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 My enemies reproach me all the day; and they that are mad against me are sworn against me.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 Because of thy indignation and thy wrath: for thou hast lifted me up, and cast me down.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 My days are like a shadow that declineth; and I am withered like grass.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 But thou, O LORD, shalt endure for ever; and thy remembrance to all generations.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Thou shalt arise, and have mercy upon Zion: for the time to favour her, yea, the set time, is come.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 For thy servants take pleasure in her stones, and favour her dust.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 So the heathen shall fear the name of the LORD, and all the kings of the earth thy glory.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 When the LORD shall build up Zion, he shall appear in his glory.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 He will regard the prayer of the destitute, and not despise their prayer.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 This shall be written for the generation to come: and the people which shall be created shall praise the LORD.
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 For he hath looked down from the height of his sanctuary; from heaven hath the LORD beheld the earth;
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 To hear the groaning of the prisoner; to loose those that are appointed to death;
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 To declare the name of the LORD in Zion, and his praise in Jerusalem;
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 When the people are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 He weakened my strength in the way; he shortened my days.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 I said, O my God, take me not away in the midst of my days: thy years are throughout all generations.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Of old hast thou laid the foundation of the earth: and the heavens are the work of thy hands.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 They shall perish, but thou shalt endure: yea, all of them shall grow old like a garment; as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed:
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 But thou art the same, and thy years shall have no end.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 The children of thy servants shall continue, and their seed shall be established before thee.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
