Proverbs 1
1 The proverbs of Solomon the son of David, king of Israel;
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 To know wisdom and instruction; to perceive the words of understanding;
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 To receive the instruction of wisdom, justice, and judgment, and equity;
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 To give prudence to the simple, to the young man knowledge and discretion.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 A wise man will hear, and will increase learning; and a man of understanding shall attain to wise counsels:
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 To understand a proverb, and the interpretation; the words of the wise, and their dark sayings.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 The fear of the LORD is the beginning of knowledge: but fools despise wisdom and instruction.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 My son, hear the instruction of thy father, and forsake not the law of thy mother:
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 For they shall be an ornament of grace to thy head, and chains about thy neck.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 My son, if sinners entice thee, consent thou not.
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 If they say, Come with us, let us lay wait for blood, let us lurk secretly for the innocent without cause:
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12 Let us swallow them up alive as the grave; and whole, as those that go down into the pit: (Sheol h7585)
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 We shall find all precious substance, we shall fill our houses with spoil:
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Cast in thy lot among us; let us all have one purse:
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 My son, walk not thou in the way with them; keep thy foot from their path:
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 For their feet run to evil, and make haste to shed blood.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Surely in vain the net is spread in the sight of any bird.
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 And they lay wait for their own blood; they lurk secretly for their own lives.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 So are the ways of every one that is greedy of gain; who taketh away the life of its owners.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 Wisdom crieth outside; she uttereth her voice in the streets:
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 She crieth in the chief place of concourse, in the openings of the gates: in the city she uttereth her words, saying,
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 How long, ye simple ones, will ye love simplicity? and the scorners delight in their scorning, and fools hate knowledge?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Turn ye at my reproof: behold, I will pour out my spirit to you, I will make known to you my words.
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Because I have called, and ye refused; I have stretched out my hand, and no man regarded;
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 But ye have set at nought all my counsel, and rejected my reproof:
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 I also will laugh at your calamity; I will mock when your fear cometh;
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 When your fear cometh as desolation, and your destruction cometh as a whirlwind; when distress and anguish cometh upon you.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Then shall they call upon me, but I will not answer; they shall seek me early, but they shall not find me:
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Because they hated knowledge, and did not choose the fear of the LORD:
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 They rejected my counsel: they despised all my reproof.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Therefore shall they eat of the fruit of their own way, and be filled with their own devices.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 For the turning away of the simple shall slay them, and the prosperity of fools shall destroy them.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 But whoever hearkeneth to me shall dwell in safety, and shall be quiet from fear of evil.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
