Mark 11
1 And when they came near to Jerusalem, to Bethphage and Bethany, at the mount of Olives, he sendeth forth two of his disciples,
Ja kuin he lähestyivät Jerusalemia, Betphageen ja Betaniaan, Öljymäen tykö, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa,
2 And saith to them, Go into the village opposite you: and as soon as ye have entered into it, ye shall find a colt tied, on which never man sat; loose him, and bring him.
Ja sanoi heille: menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja kohta kuin te siihen tulette sisälle, löydätte te varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen istunut ole; päästäkäät se ja tuokaat tänne.
3 And if any man shall say to you, Why do ye this? say ye that the Lord hath need of him; and immediately he will send him here.
Ja jos joku teille sanoo: miksi te sen teette? niin sanokaat: Herra sitä tarvitsee; ja kohta hän laskee hänen tänne.
4 And they went away, and found the colt tied by the door outside in a place where two ways met; and they loose him.
Niin he menivät, ja löysivät varsan sidottuna ulkona oven tykönä tien haarassa, ja he päästivät sen vallallensa.
5 And certain of them that stood there said to them, What do ye, loosing the colt?
Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: mitä te teette, että te varsan päästätte?
6 And they said to them even as Jesus had commanded: and they let them go.
Mutta he sanoivat heille, niinkuin Jesus oli käskenyt; niin he päästivät heidät.
7 And they brought the colt to Jesus, and cast their garments on him; and he sat upon him.
Ja he toivat varsan Jesuksen tykö ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen päälle.
8 And many spread their garments in the way: and others cut down branches off trees, and spread them in the way.
Mutta moni hajoitti vaatteensa tielle, ja ne muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.
9 And they that went before, and they that followed, cried, saying, Hosanna; Blessed is he that cometh in the name of the Lord:
Ja jotka edellä kävivät ja myös seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna, hyvästi siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!
10 Blessed be the kingdom of our father David, that cometh in the name of the Lord: Hosanna in the highest.
Hyvästi siunattu olkoon Davidin meidän isän valtakunta, joka tulee Herran nimeen: hosianna korkeudessa!
11 And Jesus entered into Jerusalem, and into the temple: and when he had looked around upon all things, it being now evening had come, he went out to Bethany with the twelve.
Ja Jesus meni Jerusalemiin ja templiin, ja kuin hän kaikki ympäri katseli, koska jo ehtooaika oli, läksi hän ulos Betaniaan kahdentoistakymmenen kanssa.
12 And on the next day, when they had come from Bethany, he was hungry:
Ja toisena päivänä, kuin he Betaniasta läksivät, isosi hän,
13 And seeing a fig tree afar off having leaves, he came, if perhaps he might find any thing on it: and when he came to it, he found nothing but leaves; for the time of figs had not yet come.
Ja näki taampana fikunapuun, jolla olivat lehdet, niin hän meni lähes, jos hän jotakin hänestä löytänyt olis. Ja kuin hän tuli tykö, ei hän muuta löytänyt kuin lehtiä; sillä ei ollut vielä fikunain aika.
14 And Jesus answered and said to it, Let no man eat fruit of thee after this for ever. And his disciples heard it. (aiōn g165)
Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: älköön tästedeskään kenkään sinusta syökö hedelmää ijankaikkisesti. Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen. (aiōn g165)
15 And they come to Jerusalem: and Jesus went into the temple, and began to cast out them that sold and bought in the temple, and overthrew the tables of the moneychangers, and the seats of them that sold doves;
Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja Jesus meni templiin, rupesi ajamaan ulos kaupitsioita ja ostajia templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyhkyläisten myyjäin istuimet hän kukisti.
16 And would not allow that any man should carry any vessel through the temple.
Ei hän myös sallinut jonkun kantaa astiaa templin lävitse.
17 And he taught, saying to them, Is it not written, My house shall be called by all nations the house of prayer? but ye have made it a den of thieves.
Ja hän opetti, sanoen heille: eikö kirjoitettu ole: minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikille kansoille? mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.
18 And the scribes and chief priests heard it, and sought how they might destroy him: for they feared him, because all the people were astonished at his doctrine.
Ja kirjanoppineet ja pappein päämiehet kuulivat sen, ja etsivät, kuinka he olisivat hänen hukuttaneet; sillä he pelkäsivät häntä, että kaikki kansa hämmästyi hänen oppiansa.
19 And when evening had come, he went out of the city.
Ja kuin ehtoo tuli, meni Jesus ulos kaupungista.
20 And in the morning, as they passed by, they saw the fig tree dried up from the roots.
Ja kuin he aamulla kävivät ohitse, näkivät he fikunapuun kuivettuneen juurinensa.
21 And Peter calling to remembrance saith to him, Master, behold, the fig tree which thou didst curse is withered away.
Ja Pietari muisti, ja sanoi hänelle: Rabbi, katso, fikunapuu, jotas kirosit, on kuivettunut.
22 And Jesus answering saith to them, Have faith in God.
Niin vastasi Jesus ja sanoi heille: pitäkäät usko Jumalan päälle.
23 For verily I say to you, That whoever shall say to this mountain, Be thou removed, and be thou cast into the sea; and shall not doubt in his heart, but shall believe that the things which he saith shall come to pass; he shall have whatever he saith.
Sillä totisesti sanon minä teille: jokainen, joka tälle vuorelle sanois: siirrä itses ja kukistu mereen! eikä epäilisi sydämessänsä, vaan uskois ne tapahtuvan mitä hän sanoo; niin hänelle tapahtuu, mitä hän sanoo.
24 Therefore I say to you, Whatever things ye desire, when ye pray, believe that ye receive them, and ye shall have them.
Sentähden sanon minä teille: kaikki, mitä te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.
25 And when ye stand praying, forgive, if ye have any thing against any: that your Father also who is in heaven may forgive you your trespasses.
Ja kuin te seisotte ja rukoilette, niin anteeksi antakaat, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antais teille anteeksi teidän rikoksenne.
26 But if ye do not forgive, neither will your Father who is in heaven forgive your trespasses.
Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikoksianne.
27 And they come again to Jerusalem: and as he was walking in the temple, there come to him the chief priests, and the scribes, and the elders,
Ja he tulivat taas Jerusalemiin; ja kuin hän käveli templissä, tulivat hänen tykönsä pappein päämiehet, kirjanoppineet ja vanhimmat,
28 And say to him, By what authority doest thou these things? and who gave thee this authority to do these things?
Ja sanoivat hänelle: millä voimalla sinä näitä teet? ja kuka antoi sinulle sen voiman, ettäs näitä teet?
29 And Jesus answered and said to them, I will also ask of you one question, and answer me, and I will tell you by what authority I do these things.
Mutta Jesus vastaten sanoi heille: minä myös kysyn teiltä yhden sanan: vastatkaat siis minua, niin minäkin sanon teille, millä voimalla minä näitä teen:
30 The baptism of John, was it from heaven, or from men? answer me.
Johanneksen kaste, oliko se taivaasta, eli ihmisiltä? vastatkaat minua.
31 And they reasoned with themselves, saying, If we shall say, From heaven; he will say, Why then did ye not believe him?
Niin he ajattelivat keskenänsä, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis häntä uskoneet?
32 But if we shall say, From men; they feared the people: for all men counted John, that he was a prophet indeed.
Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin me pelkäämme kansaa: sillä kaikki pitivät Johanneksen totisena prophetana.
33 And they answered and said to Jesus, We cannot tell. And Jesus answering saith to them, Neither do I tell you by what authority I do these things.
Ja he vastasivat, sanoen Jesukselle: emme tiedä. Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: en minäkään sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
