John 11
1 Now a certain man was sick, named Lazarus, of Bethany, the town of Mary and her sister Martha.
Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.
2 (It was that Mary who anointed the Lord with ointment, and wiped his feet with her hair, whose brother Lazarus was sick.)
Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.
3 Therefore his sisters sent to him, saying, Lord, behold, he whom thou lovest is sick.
Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.
4 When Jesus heard that, he said, This sickness is not to death, but for the glory of God, that the Son of God may be glorified by it.
Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.
5 Now Jesus loved Martha, and her sister, and Lazarus.
Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha hänen sisartansa, ja Latsarusta.
6 When therefore he had heard that he was sick, he abode two days still in the same place where he was.
Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
7 Then after that he saith to his disciples, Let us go into Judaea again.
Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.
8 His disciples say to him, Master, the Jews of late sought to stone thee; and goest thou there again?
Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.
9 Jesus answered, Are there not twelve hours in the day? If any man walketh in the day, he stumbleth not, because he seeth the light of this world.
Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.
10 But if a man walketh in the night, he stumbleth, because there is no light in him.
Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.
11 These things he said: and after that he saith to them, Our friend Lazarus sleepeth; but I go, that I may awake him out of sleep.
Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.
12 Then said his disciples, Lord, if he sleepeth, he shall do well.
Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.
13 Now Jesus spoke of his death: but they thought that he had spoken of taking rest in sleep.
Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.
14 Then said Jesus to them plainly, Lazarus is dead.
Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.
15 And I am glad for your sakes that I was not there, to the intent ye may believe; nevertheless let us go to him.
Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.
16 Then said Thomas, who is called Didymus, to his fellowdisciples, Let us also go, that we may die with him.
Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.
17 Then when Jesus came, he found that he had lain in the grave four days already.
niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.
18 Now Bethany was near to Jerusalem, about fifteen furlongs off:
Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.
19 And many of the Jews came to Martha and Mary, to comfort them concerning their brother.
Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.
20 Then Martha, as soon as she heard that Jesus was coming, went and met him: but Mary sat in the house.
Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.
21 Then said Martha to Jesus, Lord, if thou hadst been here, my brother had not died.
Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.
22 But I know, that even now, whatever thou wilt ask of God, God will give it thee.
Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.
23 Jesus saith to her, Thy brother shall rise again.
Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.
24 Martha saith to him, I know that he shall rise again in the resurrection at the last day.
Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.
25 Jesus said to her, I am the resurrection, and the life: he that believeth in me, though he were dead, yet shall he live:
Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.
Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen? (aiōn g165)
27 She saith to him, Yea, Lord: I believe that thou art the Christ, the Son of God, who was to come into the world.
Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.
28 And when she had so said, she went her way, and called Mary her sister secretly, saying, The Master is come, and calleth for thee.
Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
29 As soon as she heard that, she arose quickly, and came to him.
Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykösä.
30 Now Jesus had not yet come into the town, but was in that place where Martha met him.
(Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)
31 The Jews then who were with her in the house, and comforted her, when they saw Mary, that she rose up hastily and went out, followed her, saying, She goeth to the grave to weep there.
Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.
32 Then when Mary had come where Jesus was, and saw him, she fell down at his feet, saying to him, Lord, if thou hadst been here, my brother had not died.
Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.
33 When Jesus therefore saw her weeping, and the Jews also weeping who came with her, he groaned in the spirit, and was troubled,
Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,
34 And said, Where have ye laid him? They said to him, Lord, come and see.
Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.
35 Jesus wept.
Ja Jesus itki.
36 Then said the Jews, Behold how he loved him!
Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
37 And some of them said, Could not this man, who opened the eyes of the blind, have caused that even this man should not have died?
Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
38 Jesus therefore again groaning in himself cometh to the grave. It was a cave, and a stone lay upon it.
Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.
39 Jesus said, Take ye away the stone. Martha, the sister of him that was dead, saith to him, Lord, by this time his body smelleth: for he hath been dead four days.
Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.
40 Jesus saith to her, Said I not to thee, that, if thou wouldest believe, thou shouldest see the glory of God?
Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.
41 Then they took away the stone from the place where the dead was laid. And Jesus lifted up his eyes, and said, Father, I thank thee that thou hast heard me.
Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.
42 And I knew that thou hearest me always: but because of the people who stand by I said it, that they may believe that thou hast sent me.
Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.
43 And when he had thus spoken, he cried with a loud voice, Lazarus, come forth.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.
44 And he that was dead came forth, bound hand and foot with graveclothes: and his face was bound about with a cloth. Jesus saith to them, Loose him, and let him go.
Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääriliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.
45 Then many of the Jews who came to Mary, and had seen the things which Jesus did, believed on him.
Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.
46 But some of them went away to the Pharisees, and told them what things Jesus had done.
Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.
47 Then the chief priests and the Pharisees gathered a council, and said, What do we? for this man performeth many miracles.
Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmiettä.
48 If we let him thus alone, all men will believe on him: and the Romans shall come and take away both our place and nation.
Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.
49 And one of them, named Caiaphas, being the high priest that same year, said to them, Ye know nothing at all,
Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:
50 Nor consider that it is expedient for us, that one man should die for the people, and that the whole nation perish not.
Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.
51 And this he spoke not of himself: but being high priest that year, he prophesied that Jesus should die for that nation;
Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,
52 And not for that nation only, but that also he should gather together in one the children of God that were scattered abroad.
Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.
53 Then from that day forth they took counsel together to put him to death.
Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.
54 Jesus therefore walked no more openly among the Jews; but went from there to a country near to the wilderness, into a city called Ephraim, and there continued with his disciples.
Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.
55 And the Jews’ passover was near at hand: and many went out of the country to Jerusalem before the passover, to purify themselves.
Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.
56 Then they sought for Jesus, and spoke among themselves, as they stood in the temple, What think ye, that he will not come to the feast?
Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?
57 Now both the chief priests and the Pharisees had given a commandment, that, if any man knew where he was, he should show it, that they might take him.
Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.
