Job 11
1 Then answered Zophar the Naamathite, and said,
Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
2 Should not the multitude of words be answered? and should a man full of talk be justified?
Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
3 Should thy lies make men hold their peace? and when thou mockest, shall no man make thee ashamed?
Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
4 For thou hast said, My doctrine is pure, and I am clean in thy eyes.
Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
5 But O that God would speak, and open his lips against thee;
Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
6 And that he would show thee the secrets of wisdom, that they are double to that which is! Know therefore that God exacteth of thee less than thy iniquity deserveth.
Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
7 Canst thou by searching find out God? canst thou find out the Almighty to perfection?
Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
8 It is as high as heaven; what canst thou do? deeper than hell; what canst thou know? (Sheol h7585)
Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta? (Sheol h7585)
9 The measure of it is longer than the earth, and broader than the sea.
Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
10 If he shall cut off, and shut up, or gather together, then who can hinder him?
Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
11 For he knoweth vain men: he seeth wickedness also; will he not then consider it?
Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
12 For vain man would be wise, though man is born like a wild donkey’s colt.
Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
13 If thou preparest thy heart, and stretchest out thy hands toward him;
Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
14 If iniquity is in thy hand, put it far away, and let not wickedness dwell in thy tents.
Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
15 For then shalt thou lift up thy face without spot; yea, thou shalt be steadfast, and shalt not fear:
Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
16 Because thou shalt forget thy misery, and remember it as waters that pass away:
Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
17 And thy age shall be clearer than the noonday; thou shalt shine forth, thou shalt be as the morning.
Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
18 And thou shalt be secure, because there is hope; yea, thou shalt dig about thee, and thou shalt take thy rest in safety.
Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
19 Also thou shalt lie down, and none shall make thee afraid; yea, many shall make suit to thee.
Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
20 But the eyes of the wicked shall fail, and they shall not escape, and their hope shall be as the giving up of the ghost.
Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.
