Genesis 21
1 And the LORD visited Sarah as he had said, and the LORD did to Sarah as he had spoken.
Ja Herra etsei Saaraa, niinkuin hän sanonut oli: ja Herra teki Saaralle niinkuin hän puhunut oli.
2 For Sarah conceived, and bore Abraham a son in his old age, at the set time of which God had spoken to him.
Ja Saara tuli raskaaksi, ja synnytti Abrahamille pojan hänen vanhuudessansa; sillä ajalla kuin Jumala hänelle sanonut oli.
3 And Abraham called the name of his son that was born to him, whom Sarah bore to him, Isaac.
Ja Abraham kutsui poikansa nimen, joka hänelle syntynyt oli, ja jonka Saara hänelle synnyttänyt oli, Isaak.
4 And Abraham circumcised his son Isaac being eight days old, as God had commanded him.
Ja Abraham ympärileikkasi poikansa Isaakin kahdeksan päiväisenä: niinkuin Jumala hänen käskenyt oli.
5 And Abraham was an hundred years old, when his son Isaac was born to him.
Ja Abraham oli sadan ajastaikainen, koska Isaak hänen poikansa hänelle syntyi.
6 And Sarah said, God hath made me to laugh, so that all that hear will laugh with me.
Ja Saara sanoi: Jumala on tehnyt minulle nauron: kuka ikänä sen saa kuulla, hän nauraa minua.
7 And she said, Who would have said to Abraham, that Sarah shall nurse children? for I have borne him a son in his old age.
Ja sanoi vielä: kuka olis taitanut sanoa Abrahamille: Saara on lapsia imettävä; sillä minä olen synnyttänyt pojan hänen vanhuudessansa.
8 And the child grew, and was weaned: and Abraham made a great feast the day that Isaac was weaned.
Ja lapsi kasvoi ja vieroitettiin: ja Abraham teki suuren pidon sinä päivänä, jona Isaak vieroitettiin.
9 And Sarah saw the son of Hagar the Egyptian, which she had borne to Abraham, mocking.
Ja Saara näki Egyptiläisen Hagarin pojan, jonka se Abrahamille synnyttänyt oli, pilkkaajaksi.
10 Therefore she said to Abraham, Cast out this bondwoman and her son: for the son of this bondwoman shall not be heir with my son, even with Isaac.
Ja sanoi Abrahamille: aja ulos tämä palkkavaimo poikinensa: sillä palkkavaimon pojan ei pidä perimän minun poikani Isaakin kanssa.
11 And the thing was very grievous in Abraham’s sight because of his son.
Ja tämä sana oli Abrahamin mielestä sangen karvas, hänen poikansa tähden.
12 And God said to Abraham, Let it not be grievous in thy sight because of the lad, and because of thy bondwoman; in all that Sarah hath said to thee, hearken to her voice; for in Isaac shall thy seed be called.
Mutta Jumala sanoi Abrahamille: älä ota sitä pahakses pojasta ja palkkapiiastas: kaikki mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä: sillä Isaakissa pitää sinulle siemen kutsuttaman.
13 And also of the son of the bondwoman will I make a nation, because he is thy seed.
Minä teen myös piikas pojan (suureksi) kansaksi; että hän sinun siemenes on.
14 And Abraham rose early in the morning, and took bread, and a bottle of water, and gave it to Hagar, putting it on her shoulder, and the child, and sent her away: and she departed, and wandered in the wilderness of Beersheba.
Niin nousi Abraham aamulla varhain, ja otti leipiä ja vesileilin; ja antoi Hagarille, ja pani hänen selkäänsä, ja (antoi hänelle) pojan, ja laski hänen menemään. Ja hän meni matkaansa, ja eksyi BerSaban korvessa.
15 And the water was spent in the bottle, and she cast the child under one of the shrubs.
Koska vesi oli loppunut leilistä, heitti hän pojan puun alle.
16 And she went, and sat her down apart from him a good way off, as it were a bowshot: for she said, Let me not see the death of the child. And she sat apart from him, and raised her voice, and wept.
Ja meni pois, ja istui hänen kohdallensa taamma, liki joutsen kantamalle; sillä hän sanoi: en minä voi nähdä pojan kuolemaa. Ja hän istui hänen kohdallensa, korotti äänensä ja itki.
17 And God heard the voice of the lad; and the angel of God called to Hagar out of heaven, and said to her, What aileth thee, Hagar? fear not; for God hath heard the voice of the lad where he is.
Ja Jumala kuuli pojan äänen, ja Jumalan enkeli huusi Hagaria taivaasta, ja sanoi hänelle: mikä sinun on, Hagar? älä pelkää; sillä Jumala on kuullut pojan äänen, kussa hän makaa.
18 Arise, lift up the lad, and hold him in thy hand; for I will make him a great nation.
Nouse, ota poika, ja tue häntä kädelläs: sillä minä teen hänen suureksi kansaksi.
19 And God opened her eyes, and she saw a well of water; and she went, and filled the bottle with water, and gave the lad a drink.
Ja Jumala avasi hänen silmänsä, että hän näki vesikaivon; niin hän meni ja täytti leilin vedellä, ja antoi pojan juoda.
20 And God was with the lad; and he grew, and dwelt in the wilderness, and became an archer.
Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi; ja asui korvessa, ja tuli tarkaksi joutsimieheksi.
21 And he dwelt in the wilderness of Paran: and his mother took for him a wife out of the land of Egypt.
Ja asui Paranin korvessa; ja hänen äitinsä otti hänelle emännän Egyptin maalta.
22 And it came to pass at that time, that Abimelech and Phichol the chief captain of his host spoke to Abraham, saying, God is with thee in all that thou doest:
Sillä ajalla puhui Abimelek ja hänen sotapäämiehensä Phikol Abrahamille, sanoen: Jumala on sinun kanssas kaikissa mitä sinä teet.
23 Now therefore swear to me here by God that thou wilt not deal falsely with me, nor with my son, nor with my son’s son: but according to the kindness that I have done to thee, thou shalt do to me, and to the land in which thou hast sojourned.
Niin vanno nyt minulle tässä Jumalan kautta, ettes ole minulle, ja minun pojalleni, ja poikanipojalle petollinen; vaan sen laupiuden jälkeen, jonka minä tein sinun kanssas, tee sinä myös minun kanssani, ja sen maan kanssa, jossa sinä olet muukalainen.
24 And Abraham said, I will swear.
Niin sanoi Abraham: minä vannon.
25 And Abraham reproved Abimelech because of a well of water, which Abimelech’s servants had violently taken away.
Ja Abraham nuhteli Abimelekiä, sen vesikaivon tähden, kun Abimelekin palveliat olivat väkivallalla ottaneet.
26 And Abimelech said, I know not who hath done this thing: neither didst thou tell me, neither yet have I heard of it, but to day.
Ja Abimelek sanoi: en ole minä tietänyt kuka sen teki; etkä sinä ilmoittanut minulle; enkä minä sitä ole ennen kuullut, kuin tänä päivänä.
27 And Abraham took sheep and oxen, and gave them to Abimelech; and both of them made a covenant.
Niin otti Abraham lampaita ja karjaa, ja antoi Abimelekille; ja he tekivät molemmat liiton keskenänsä.
28 And Abraham set seven ewe lambs of the flock by themselves.
Ja Abraham asetti seitsemän karitsaa laumasta erinänsä.
29 And Abimelech said to Abraham, What mean these seven ewe lambs which thou hast set by themselves?
Ja Abimelek sanoi Abrahamille: mihinkä ne seitsemän karitsaa, jotkas olet asettanut erinänsä?
30 And he said, For these seven ewe lambs shalt thou take from my hand, that they may be a witness to me, that I have dug this well.
Hän vastasi: nämät seitsemän karitsaa pitää sinun ottaman minun kädestäni, todistukseksi minulle, että minä olen tämän kaivon kaivanut.
31 Therefore he called that place Beersheba; because there they swore both of them.
Sentähden kutsui hän sen sian BerSaba: sillä siinä he molemmat vannoivat keskenänsä.
32 Thus they made a covenant at Beersheba: then Abimelech arose, and Phichol the chief captain of his host, and they returned into the land of the Philistines.
Ja niin he tekivät liiton BerSabassa. Ja Abimelek nousi ja Phikol hänen sotapäämiehensä, ja palasivat Philistealaisten maalle.
33 And Abraham planted a grove in Beersheba, and called there on the name of the LORD, the everlasting God.
Ja Abraham istutti puita BerSabassa; ja saarnasi siinä Herran ijankaikkisen Jumalan nimestä.
34 And Abraham sojourned in the land of the Philistines many days.
Ja oli muukalainen Philistealaisten maalla kauvan aikaa.
