Acts 5
1 But a certain man named Ananias, with Sapphira his wife, sold a possession,
Mutta mies, Ananias nimeltä, emäntänsä Saphiran kanssa myi tavaransa,
2 And kept back part of the price, his wife also knowing of it, and brought a certain part, and laid it at the apostles’ feet.
Ja kätki jotain hinnasta emäntänsä tieten, ja toi osan edes ja pani apostolitten jalkain eteen.
3 But Peter said, Ananias, why hath Satan filled thy heart to lie to the Holy Spirit, and to keep back part of the price of the land?
Niin Pietari sanoi: Ananias, miksi saatana täytti sinun sydämes Pyhän Hengen edessä valhettelemaan, että jotakin pellon hinnasta kätkit?
4 While it remained, was it not thy own? and after it was sold, was it not in thy own power? why hast thou conceived this thing in thy heart? thou hast not lied to men, but to God.
Etkös olisi saanut sitä pitää, kuin se sinulla oli, ja se myytykin oli sinun hallussas? miksis senkaltaista olet sydämees päästänyt? Et sinä ole ihmisten, vaan Jumalan edessä valehdellut.
5 And Ananias hearing these words fell down, and died: and great fear came on all them that heard these things.
Kuin Ananias nämät sanat kuuli, lankesi hän maahan ja antoi henkensä. Ja suuri pelko tuli kaikkein niiden päälle, jotka tämän kuulivat.
6 And the young men arose, wrapped him up, and carried him out, and buried him.
Niin nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänen, veivät pois ja hautasivat hänen.
7 And it was about the space of three hours after, when his wife, not knowing what was done, came in.
Mutta tapahtui liki kolmen hetken perästä, että myös hänen emäntänsä tuli sisälle eikä tietänyt, mitä tapahtunut oli.
8 And Peter answered to her, Tell me whether ye sold the land for so much? And she said, Yea, for so much.
Niin Pietari vastasi häntä: sanos minulle: oletteko sen pellon siihen hintaan myyneet? mutta hän sanoi: olemme niinkin siihen hintaan.
9 Then Peter said to her, How is it that ye have agreed together to tempt the Spirit of the Lord? behold, the feet of them who have buried thy husband are at the door, and shall carry thee out.
Sanoi Pietari hänelle: miksi te olette mielistyneet keskenänne Herran Henkeä kiusaamaan? Katso, niiden jalat, jotka sinun miehes hautasivat, ovat oven edessä ja vievät pois sinun.
10 Then she fell down immediately at his feet, and died: and the young men came in, and found her dead, and, carrying her forth, buried her by her husband.
Ja hän kohta lankesi maahan hänen jalkainsa eteen ja antoi henkensä. Niin nuoret miehet tulivat sisälle ja löysivät hänen kuolleena, ja he veivät hänen ulos ja hautasivat miehensä tykö.
11 And great fear came upon all the church, and upon as many as heard these things.
Ja suuri pelko tuli koko seurakunnalle ja kaikille niille, jotka tämän kuulivat.
12 And by the hands of the apostles were many signs and wonders wrought among the people; ( and they were all with one accord in Solomon’s porch.
Ja apostolitten kätten kautta tehtiin monta merkkiä ja ihmettä kansan seassa. Ja olivat kaikki yksimielisesti Salomon esihuoneessa.
13 And of the rest dared no man join himself to them: but the people magnified them.
Mutta ei niistä muista uskaltanut yksikään itsiänsä antaa heidän sekaansa; vaan kansa piti paljon heistä.
14 And believers were the more added to the Lord, multitudes both of men and women.)
Ja joukko paljon eneni miehistä ja vaimoista, jotka Herran päälle uskoivat:
15 So that they brought forth the sick into the streets, and laid them on beds and couches, that at the least the shadow of Peter passing by might overshadow some of them.
Niin että he kantoivat sairaita kaduille ja panivat niitä vuoteille ja paareille, että Pietarin tullessa ainoasti hänen varjonsa jonkun heistä olis varjonnut.
16 There came also a multitude out of the surrounding cities to Jerusalem, bringing sick persons, and them who were afflicted with unclean spirits: and they were healed every one.
Ja tuli myös suuri joukko kokoon lähimmäisistä kaupungeista Jerusalemiin, ja toviat sairaita ja saastaisilta hengiltä vaivatuita, jotka kaikki parannettiin.
17 Then the high priest rose up, and all they that were with him, ( which is the sect of the Sadducees, ) and were filled with indignation,
Niin nousi ylimmäinen pappi, ja kaikki, jotka hänen kanssansa olivat, Saddukealaisten lahko, ja olivat täynnänsä kiivautta,
18 And laid their hands on the apostles, and put them in the common prison.
Ja paiskasivat kätensä apostolitten päälle ja panivat heidät yhteiseen vankihuoneesen.
19 But the angel of the Lord by night opened the prison doors, and brought them forth, and said,
Mutta Herran enkeli avasi yöllä tornin oven, ja vei heidät sieltä ulos ja sanoi:
20 Go, stand and speak in the temple to the people all the words of this life.
Menkäät, seisokaat ja puhukaat templissä kansalle kaikki tämän elämän sanat.
21 And when they heard that, they entered into the temple early in the morning, and taught. But the high priest came, and they that were with him, and called the council together, and all the elders of the children of Israel, and sent to the prison to have them brought.
Mutta kuin he sen kuulivat, menivät he varhain aamulla templiin ja opettivat. Niin ylimmäinen pappi tuli, ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, kutsuivat raadin kokoon ja kaikki Israelin lasten vanhimmat, ja lähettivät vankihuoneesen heitä noutamaan.
22 But when the officers came, and found them not in the prison, they returned, and told,
Kuin palveliat menivät, eikä heitä tornista löytäneet, niin he palasivat ja ilmoittivat,
23 Saying, The prison truly we found shut with all safety, and the keepers standing outside before the doors: but when we had opened, we found no man within.
Sanoen: tornin me tosin löysimme kyllä visusti suljetuksi ja vartiat ulkona oven edessä seisovan; mutta kuin me sen avasimme, emme ketään sieltä löytäneet.
24 Now when the high priest and the captain of the temple and the chief priests heard these things, they were greatly perplexed about them as to what would come of this.
Kuin ylimmäinen pappi ja templin esimies ja pappein päämiehet nämät kuulivat, epäilivät he heistä, miksi se viimeinkin tulis.
25 Then came one and told them, saying, Behold, the men whom ye put in prison are standing in the temple, and teaching the people.
Niin tuli yksi ja ilmoitti heille, sanoen: katso, ne miehet, jotka te torniin panitte, ovat templissa ja seisovat opettamassa kansaa.
26 Then went the captain with the officers, and brought them without violence: for they feared the people, lest they should have been stoned.
Niin esimies meni palvelijoinensa ja toi heidät suosiolla sieltä (sillä he pelkäsivät kansan heitä kivittävän).
27 And when they had brought them, they set them before the council: and the high priest asked them,
Ja kuin he toivat heidät, asettivat he heidät raadin eteen. Ja ylimmäinen pappi kysyi heiltä,
28 Saying, Did we not strictly command you that ye should not teach in this name? and, behold, ye have filled Jerusalem with your doctrine, and intend to bring this man’s blood upon us.
Sanoen: emmekö ole kovasti teitä kieltäneet puhumasta kansalle tähän nimeen? Ja katso, te olette Jerusalemin täyttäneet teidän opetuksellanne, ja tahdotte tämän ihmisen veren vetää meidän päällemme.
29 Then Peter and the other apostles answered and said, We ought to obey God rather than men.
Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: enempi tulee kuulla Jumalaa kuin Ihmisiä.
30 The God of our fathers raised up Jesus, whom ye slew and hanged on a tree.
Meidän isäimme Jumala herätti Jesuksen, jonka te tapoitte ja ripustitte puuhun.
31 Him hath God exalted with his right hand to be a Prince and a Saviour, to give repentance to Israel, and forgiveness of sins.
Sen on Jumala korottanut oikialle kädellensä Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntein anteeksi antamusta.
32 And we are his witnesses of these things; and so is also the Holy Spirit, whom God hath given to them that obey him.
Ja me olemme näiden sanain todistajat, ja myös Pyhä Henki, jonka Jumala on niille antanut, jotka häntä kuulevat.
33 When they heard that, they were cut to the heart, and took counsel to slay them.
Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se lävitse heidän sydämensä, ja he pitivät neuvoa tappaaksensa heitä.
34 Then stood up one in the council, a Pharisee, named Gamaliel, a teacher of the law, had in reputation among all the people, and commanded to put the apostles forth a little time;
Niin nousi raadista yksi Pharisealainen, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, josta kaikki kansa paljon piti: se käsi apostoleita pikimältänsä viedä ulos,
35 And said to them, Ye men of Israel, take heed to yourselves what ye intend to do concerning these men.
Ja sanoi heille: Israelin miehet! kavahtakaat itseänne, mitä te mielitte tehdä näille miehille.
36 For before these days rose Theudas, boasting himself to be somebody; to whom a number of men, about four hundred, joined themselves: who was slain; and all, as many as obeyed him, were scattered, and brought to nought.
Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas ja sanoi itsensä joksikin, niin hänen tykönsä tuli lähes neljäsataa miestä: joka sitte tapettiin ja kaikki, jotka häneen mielistyivät, ne hajoitettiin ja hävitettiin.
37 After this man rose Judas of Galilee in the days of the taxing, and drew away many people after him: he also perished; and all, even as many as obeyed him, were dispersed.
Tämän jälkeen nousi Juudas Galileasta veronlaskemisen päivinä ja käänsi paljon kansaa jälkeensä; hän myös hukkui ja kaikki, jotka häneen mielistyivät, hajoitettiin.
38 And now I say to you, Stay away from these men, and let them alone: for if this counsel or this work is from men, it will come to nothing:
Ja nyt sanon minä teille: lakatkaat näistä miehistä ja sallikaat heidän olla; sillä jos tämä neuvo eli teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukee;
39 But if it is from God, ye cannot overthrow it; lest perhaps ye be found even to fight against God.
Vaan jos se on Jumalalta, niin ette voi sitä tyhjäksi tehdä, ettette myös löydettäisi sotineen jumalaa vastaan.
40 And to him they assented: and when they had called the apostles, and beaten them, they commanded that they should not speak in the name of Jesus, and let them go.
Niin kaikki mielistyivät hänen neuvoonsa; ja kuin he apostolit sisälle kutsuivat, niin he hosuivat heitä ja kielsivät heitä Jesuksen nimeen puhumasta, ja päästivät heidät menemään.
41 And they departed from the presence of the council, rejoicing that they were counted worthy to suffer shame for his name.
Niin he menivät pois raadin edestä, iloiten että he olivat mahdolliset pilkkaa kärsimään hänen nimensä tähden,
42 And daily in the temple, and in every house, they ceased not to teach and preach Jesus Christ.
Ja ei lakanneet joka päivä templissä ja joka huoneessa opettamasta ja saarnaamasta evankeliumia Jesuksesta Kristuksesta.
