Psalms 78
1 A maschil of Asaph. Hear my teaching, my people, listen to the words of my mouth.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 I will open my mouth in parables; I will sing about hidden things about the past.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 These are things that we have heard and learned, things that our ancestors have told us.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 We will not keep them from their descendants. We will tell the next generation about the praiseworthy deeds of Yahweh, his strength, and the wonders that he has done.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 For he established covenant decrees in Jacob and appointed a law in Israel. He commanded our ancestors that they were to teach them to their children.
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 He commanded this so that the generation to come might know his decrees, the children not yet born, who should tell them in turn to their own children.
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Then they would place their hope in God and not forget his deeds but keep his commandments.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Then they would not be like their ancestors, who were a stubborn and rebellious generation, a generation whose hearts were not right, and whose spirits were not committed and faithful to God.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 The Ephraimites were armed with bows, but they turned back on the day of battle.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 They did not keep the covenant with God, and they refused to obey his law.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 They forgot his deeds, the wonderful things that he had shown them.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 They forgot the marvelous things he did in the sight of their ancestors in the land of Egypt, in the land of Zoan.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 He divided the sea and led them across it; he made the waters to stand like walls.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 In the daytime he led them with a cloud and all the night with the light of fire.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 He split the rocks in the wilderness, and he gave them water abundantly, enough to fill the depths of the sea.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 He made streams flow out of the rock and made the water flow like rivers.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Yet they continued to sin against him, rebelling against the Most High in the wilderness.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 They challenged God in their hearts by asking for food to satisfy their appetites.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 They spoke against God; they said, “Can God really lay out a table for us in the wilderness?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 See, when he struck the rock, waters gushed out and streams overflowed. But can he give bread also? Will he provide meat for his people?”
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 When Yahweh heard this, he was angry; so his fire burned against Jacob, and his anger attacked Israel,
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 because they did not believe in God and did not trust in his salvation.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Yet he commanded the skies above and opened the doors of the sky.
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 He rained down manna for them to eat, and gave them the grain from heaven.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 People ate the bread of angels. He sent them food in abundance.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 He caused the east wind to blow in the sky, and by his power he guided the south wind.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 He rained down meat on them like dust, birds as numerous as the sands of the sea.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 They fell in the middle of their camp, all around their tents.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 So they ate and were full. He gave them what they craved.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 But they had not yet filled up; their food was still in their mouths.
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 Then God's anger attacked them and killed the strongest of them. He brought down the young men of Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Despite this, they continued to sin and did not believe his wonderful deeds.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Therefore God cut short their days; their years were filled with terror.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Whenever God afflicted them, they would start to seek him, and they would return and look earnestly for him.
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 They would call to mind that God was their rock and that the Most High God was their rescuer.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 But they would flatter him with their mouth and lie to him with their words.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 For their hearts were not firmly fixed on him, and they were not faithful to his covenant.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Yet he, being merciful, forgave their iniquity and did not destroy them. Yes, many times he held back his anger and did not stir up all his wrath.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 He called to mind that they were made of flesh, a wind that passes away and does not return.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 How often they rebelled against him in the wilderness and grieved him in the barren regions!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Again and again they challenged God and offended the Holy One of Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 They did not think about his power, how he had rescued them from the enemy
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 when he performed his terrifying signs in Egypt and his wonders in the region of Zoan.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 He turned the Egyptians' rivers to blood so that they could not drink from their streams.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 He sent swarms of flies that devoured them and frogs that overran their land.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 He gave their crops to the grasshopper and their labor to the locust.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 He destroyed their vines with hail and their sycamore trees with more hail.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 He rained hail on their cattle and hurled lightning bolts at their livestock.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 The fierceness of his anger lashed out against them. He sent wrath, fury, and trouble like agents who bring disaster.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 He leveled a path for his anger; he did not spare them from death but gave them over to the plague.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 He killed all the firstborn in Egypt, the firstborn of their strength in the tents of Ham.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 He led his own people out like sheep and guided them through the wilderness like a flock.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 He led them secure and unafraid, but the sea overwhelmed their enemies.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Then he brought them to the border of his holy land, to this mountain that his right hand acquired.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 He drove out the nations from before them and assigned them their inheritance. He settled the tribes of Israel in their tents.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Yet they challenged and defied the Most High God and did not keep his solemn commands.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 They were unfaithful and acted treacherously like their fathers; they were as undependable as a faulty bow.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 For they made him angry with their high places and provoked him to jealous anger with their idols.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 When God heard this, he was angry and completely rejected Israel.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 He abandoned the sanctuary of Shiloh, the tent where he had lived among people.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 He allowed his strength to be captured and gave his glory into the enemy's hand.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 He handed his people over to the sword, and he was angry with his heritage.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Fire devoured their young men, and their young women had no wedding songs.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Their priests fell by the sword, and their widows could not weep.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Then the Lord awakened as one from sleep, like a warrior who shouts because of wine.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 He drove his adversaries back; he put them to everlasting shame.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 He rejected the tent of Joseph, and he did not chose the tribe of Ephraim.
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 He chose the tribe of Judah and Mount Zion that he loved.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 He built his sanctuary like the heavens, like the earth that he has established forever.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 He chose David, his servant, and took him from the sheepfolds.
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 He took him from following the ewes with their young, and he brought him to be shepherd of Jacob, his people, and of Israel, his heritage.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 David shepherded them with the integrity of his heart, and he guided them with the skill of his hands.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
