Psalms 78
1 A maschil of Asaph. Hear my teaching, my people, listen to the words of my mouth.
Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
2 I will open my mouth in parables; I will sing about hidden things about the past.
Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
3 These are things that we have heard and learned, things that our ancestors have told us.
Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
4 We will not keep them from their descendants. We will tell the next generation about the praiseworthy deeds of Yahweh, his strength, and the wonders that he has done.
Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
5 For he established covenant decrees in Jacob and appointed a law in Israel. He commanded our ancestors that they were to teach them to their children.
Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
6 He commanded this so that the generation to come might know his decrees, the children not yet born, who should tell them in turn to their own children.
Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
7 Then they would place their hope in God and not forget his deeds but keep his commandments.
Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
8 Then they would not be like their ancestors, who were a stubborn and rebellious generation, a generation whose hearts were not right, and whose spirits were not committed and faithful to God.
Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
9 The Ephraimites were armed with bows, but they turned back on the day of battle.
Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
10 They did not keep the covenant with God, and they refused to obey his law.
Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
11 They forgot his deeds, the wonderful things that he had shown them.
Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
12 They forgot the marvelous things he did in the sight of their ancestors in the land of Egypt, in the land of Zoan.
Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
13 He divided the sea and led them across it; he made the waters to stand like walls.
Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
14 In the daytime he led them with a cloud and all the night with the light of fire.
Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
15 He split the rocks in the wilderness, and he gave them water abundantly, enough to fill the depths of the sea.
Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
16 He made streams flow out of the rock and made the water flow like rivers.
Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
17 Yet they continued to sin against him, rebelling against the Most High in the wilderness.
Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
18 They challenged God in their hearts by asking for food to satisfy their appetites.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
19 They spoke against God; they said, “Can God really lay out a table for us in the wilderness?
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
20 See, when he struck the rock, waters gushed out and streams overflowed. But can he give bread also? Will he provide meat for his people?”
Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
21 When Yahweh heard this, he was angry; so his fire burned against Jacob, and his anger attacked Israel,
Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
22 because they did not believe in God and did not trust in his salvation.
Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
23 Yet he commanded the skies above and opened the doors of the sky.
Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
24 He rained down manna for them to eat, and gave them the grain from heaven.
Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
25 People ate the bread of angels. He sent them food in abundance.
He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
26 He caused the east wind to blow in the sky, and by his power he guided the south wind.
Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
27 He rained down meat on them like dust, birds as numerous as the sands of the sea.
Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
28 They fell in the middle of their camp, all around their tents.
Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
29 So they ate and were full. He gave them what they craved.
Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
30 But they had not yet filled up; their food was still in their mouths.
Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
31 Then God's anger attacked them and killed the strongest of them. He brought down the young men of Israel.
Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
32 Despite this, they continued to sin and did not believe his wonderful deeds.
Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Therefore God cut short their days; their years were filled with terror.
Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
34 Whenever God afflicted them, they would start to seek him, and they would return and look earnestly for him.
Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
35 They would call to mind that God was their rock and that the Most High God was their rescuer.
Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
36 But they would flatter him with their mouth and lie to him with their words.
Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
37 For their hearts were not firmly fixed on him, and they were not faithful to his covenant.
Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
38 Yet he, being merciful, forgave their iniquity and did not destroy them. Yes, many times he held back his anger and did not stir up all his wrath.
Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
39 He called to mind that they were made of flesh, a wind that passes away and does not return.
Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
40 How often they rebelled against him in the wilderness and grieved him in the barren regions!
Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
41 Again and again they challenged God and offended the Holy One of Israel.
Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
42 They did not think about his power, how he had rescued them from the enemy
Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
43 when he performed his terrifying signs in Egypt and his wonders in the region of Zoan.
Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
44 He turned the Egyptians' rivers to blood so that they could not drink from their streams.
Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
45 He sent swarms of flies that devoured them and frogs that overran their land.
Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
46 He gave their crops to the grasshopper and their labor to the locust.
Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
47 He destroyed their vines with hail and their sycamore trees with more hail.
Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
48 He rained hail on their cattle and hurled lightning bolts at their livestock.
Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
49 The fierceness of his anger lashed out against them. He sent wrath, fury, and trouble like agents who bring disaster.
Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
50 He leveled a path for his anger; he did not spare them from death but gave them over to the plague.
Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
51 He killed all the firstborn in Egypt, the firstborn of their strength in the tents of Ham.
Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
52 He led his own people out like sheep and guided them through the wilderness like a flock.
Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
53 He led them secure and unafraid, but the sea overwhelmed their enemies.
Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
54 Then he brought them to the border of his holy land, to this mountain that his right hand acquired.
Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
55 He drove out the nations from before them and assigned them their inheritance. He settled the tribes of Israel in their tents.
Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
56 Yet they challenged and defied the Most High God and did not keep his solemn commands.
Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
57 They were unfaithful and acted treacherously like their fathers; they were as undependable as a faulty bow.
Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
58 For they made him angry with their high places and provoked him to jealous anger with their idols.
Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
59 When God heard this, he was angry and completely rejected Israel.
Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
60 He abandoned the sanctuary of Shiloh, the tent where he had lived among people.
Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
61 He allowed his strength to be captured and gave his glory into the enemy's hand.
Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
62 He handed his people over to the sword, and he was angry with his heritage.
Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
63 Fire devoured their young men, and their young women had no wedding songs.
Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
64 Their priests fell by the sword, and their widows could not weep.
Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
65 Then the Lord awakened as one from sleep, like a warrior who shouts because of wine.
Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
66 He drove his adversaries back; he put them to everlasting shame.
Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
67 He rejected the tent of Joseph, and he did not chose the tribe of Ephraim.
Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
68 He chose the tribe of Judah and Mount Zion that he loved.
Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
69 He built his sanctuary like the heavens, like the earth that he has established forever.
Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
70 He chose David, his servant, and took him from the sheepfolds.
Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
71 He took him from following the ewes with their young, and he brought him to be shepherd of Jacob, his people, and of Israel, his heritage.
Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
72 David shepherded them with the integrity of his heart, and he guided them with the skill of his hands.
Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
