Psalms 69
1 For the chief musician; set to Shoshannim. A psalm of David. Save me, God; for the waters have put my life in danger.
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 I sink in deep mire, where there is no place to stand; I have come into deep waters, where the floods flow over me.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 I am weary with my crying; my throat is dry; my eyes fail while I wait for my God.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 Those who hate me without a cause are more than the hairs on my head; those who would cut me off, being my enemies for wrong reasons, are mighty; what I did not steal, I have to give back.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 God, you know my foolishness, and my sins are not hidden from you.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 Let not those who hope in you be put to shame because of me, Lord Yahweh of hosts; let not those who seek you be brought to dishonor because of me, God of Israel.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 For your sake I have borne rebuke; shame has covered my face.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 I have become a stranger to my brothers, an alien to my mother's children.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 For the zeal of your house has eaten me up, and the rebukes of those who rebuke you have fallen on me.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 When I wept and did not eat food, they insulted me.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 When I made sackcloth my clothing, I became the object of a proverb to them.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 Those who sit in the city gate talk about me; I am a song of drunkards.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 But as for me, my prayer is to you, Yahweh, at a time that you will accept; answer me in the trustworthiness of your salvation.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 Pull me out of the mire, and do not let me sink; let me be taken away from those who hate me and rescued out of the deep waters.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Do not let the floods of water overwhelm me, neither let the deep swallow me up. Do not let the pit shut its mouth on me.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Answer me, Yahweh, for your covenant faithfulness is good; because your mercies for me are many, turn to me.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 Do not hide your face from your servant, for I am in distress; answer me quickly.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Come to me and redeem me. Because of my enemies, ransom me.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 You know my rebuke, my shame, and my dishonor; my adversaries are all before you.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 Rebuke has broken my heart; I am full of heaviness; I looked for someone to take pity, but there was none; I looked for comforters, but I found none.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 They gave me poison for my food; in my thirst they gave me vinegar to drink.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 Let their table before them become a snare; when they think they are in safety, let it become a trap.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 Let their eyes be darkened so that they cannot see; and always make their loins shake.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Pour out your indignation on them, and let the fierceness of your anger overtake them.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 Let their place be a desolation; let no one live in their tents.
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 For they persecuted the one you struck down. They repeated the account of the pain of those you have wounded.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 Accuse them of having committed iniquity after iniquity; do not let them come into your righteous victory.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 Let them be blotted out of the Book of Life and not be written down along with the righteous.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 But I am poor and sorrowful; let your salvation, God, set me up on high.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 I will praise the name of God with a song and will exalt him with thanksgiving.
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 That will please Yahweh better than an ox or a bull that has horns and hooves.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 The meek have seen it and are glad; you who seek after God, let your hearts live.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 For Yahweh hears the needy and does not despise his prisoners.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Let heaven and earth praise him, the seas and everything that moves in them.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 For God will save Zion and will rebuild the cities of Judah; the people will live there and have it as a possession.
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 His servants' descendants will inherit it; and those who love his name will live there.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
