Job 6
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 “Oh, if only my anguish were weighed; if only all my calamity were laid in the balance!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 For now it would be heavier than the sand of the seas. That is why my words were reckless.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrows of the Almighty are in me, my spirit drinks up the poison; the terrors of God have arranged themselves in array against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Does the wild donkey bray in despair when he has grass? Or does the ox low in hunger when it has fodder?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Can that which has no taste be eaten without salt? Or is there any taste in the white of an egg?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 I refuse to touch them; they are like disgusting food to me.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Oh, that I might have my request; oh, that God would grant me the thing I long for:
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 that it would please God to crush me once, that he would let loose his hand and cut me off from this life!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 May this still be my consolation— even if I exult in pain that does not lessen: that I have not denied the words of the Holy One.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 What is my strength, that I should try to wait? What is my end, that I should prolong my life?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones? Or is my flesh made of bronze?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Is it not true that I have no help in myself, and that wisdom has been driven out of me?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 To the person who is about to faint, faithfulness should be shown by his friend; even to him who forsakes the fear of the Almighty.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 But my brothers have been as faithful to me as a desert streambed, as channels of water that pass away to nothing,
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 which are darkened because of ice over them, and because of the snow that hides itself in them.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 When they thaw out, they vanish; when it is hot, they melt out of their place.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 The caravans that travel by their way turn aside for water; they wander into barren land and then perish.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Caravans from Tema looked there, while companies of Sheba hoped in them.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They were disappointed because they had been confident of finding water. They went there, but they were deceived.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 For now you friends are nothing to me; you see my dreadful situation and are afraid.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Did I say to you, 'Give something to me?' Or, 'Offer me a gift from your wealth?'
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Or, 'Save me from my adversary's hand?' Or, 'Ransom me from the hand of my oppressors?'
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Teach me, and I will hold my peace; make me understand where I have been wrong.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 How painful are truthful words! But your arguments, how do they actually rebuke me?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Do you plan to ignore my words, treating the words of a desperate man like the wind?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Indeed, you cast lots for a fatherless child, and haggle over your friend like merchandise.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Now, therefore, please look at me, for surely I would not lie to your face.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Relent, I beg you; let there be no injustice with you; Indeed, relent, for my cause is just.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Is there evil on my tongue? Cannot my mouth detect malicious things?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
