Job 19
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 “How long will you make me suffer and break me into pieces with words?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 These ten times you have reproached me; you are not ashamed that you have treated me harshly.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 If it is indeed true that I have erred, my error remains my own concern.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 If indeed you will exalt yourselves above me and use my humiliation against me,
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 then you should know that God has done wrong to me and has caught me in his net.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 See, I cry out, “Violence!” but I get no answer. I call out for help, but there is no justice.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 He has walled up my way so that I cannot pass, and he has set darkness in my path.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 He has stripped me of my glory, and he has taken the crown from my head.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 He has broken me down on every side, and I am gone; he has pulled up my hope like a tree.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 He has also kindled his wrath against me; he regards me as one of his adversaries.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 His troops come on together; they cast up siege mounds against me and encamp around my tent.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 He has put my brothers far from me; my acquaintances are wholly alienated from me.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 My kinsfolk have failed me; my close friends have forgotten me.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Those who once stayed as guests in my house and my female servants regard me as a stranger; I am an alien in their sight.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 I call to my servant, but he gives me no answer although I entreat him with my mouth.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 My breath is offensive to my wife; I am even disgusting to those who were born from my mother's womb.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Even young children despise me; if I rise to speak, they speak against me.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 All my familiar friends abhor me; those whom I love have turned against me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 My bones cling to my skin and to my flesh; I survive only by the skin of my teeth.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Have pity upon me, have pity upon me, my friends, for the hand of God has touched me.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Why do you pursue me like God does? Will you ever be satisfied with my flesh?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 Oh, that my words were now written down! Oh, that they were inscribed in a book!
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 Oh, that with an iron pen and lead they were engraved in the rock forever!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 But as for me, I know that my Redeemer lives, and that at last he will stand on the earth;
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 after my skin, that is, this body, is destroyed, then in my flesh I will see God.
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 I will see him with my own eyes—I, and not someone else. My heart fails within me.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 If you say, 'How we will persecute him! The root of his troubles lies in him,'
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 then be afraid of the sword, because wrath brings the punishment of the sword, so that you may know there is a judgment.”
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
