< Job 10 >
1 I am weary of my life; I will give free expression to my complaint; I will speak in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 I will say to God, 'Do not merely condemn me; show me why you accuse me.
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Is it good to you that you should oppress me, to despise the work of your hands while you smile on the plans of the wicked?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Do you have eyes of flesh? Do you see like a man sees?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Are your days like the days of mankind or your years like the years of people,
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 that you inquire after my iniquity and search after my sin,
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 although you know I am not guilty and there is no one who can rescue me from your hand?
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Your hands have framed and fashioned me together round about, yet you are destroying me.
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Call to mind, I beg you, that you have fashioned me like clay; will you bring me into dust again?
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Have you not poured me out like milk and curdled me like cheese?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 You have clothed me with skin and flesh and knit me together with bones and sinews.
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 You have granted me life and covenant faithfulness; your help has guarded my spirit.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 Yet these things you hid in your heart— I know that this is what you were thinking:
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 that if I sinned, you would notice it; you would not acquit me of my iniquity.
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 If I have acted wickedly, woe to me; and even if I acted righteously, I could not lift up my head, since I am filled with disgrace— see my affliction!
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 If my head were lifted up, you would stalk me like a lion; and again you would show yourself with marvellous acts of power against me.
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 You bring new witnesses against me and increase your anger against me; you attack me with fresh armies.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Why, then, have you brought me out of the womb? I wish I had given up my spirit and that no eye had ever seen me.
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 I would have been as though I had never existed; I would have been carried from the womb to the grave.
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Are not my days only a few? Stop then, let me alone, so that I may have a little rest
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 before I go from where I will not return, to the land of darkness and of the shadow of death,
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 the land that is as dark as midnight, the land of the shadow of death, without any order, where the light is like midnight.'”
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."