Isaiah 63
1 Who is this who comes from Edom, clothed in red from Bozrah? Who is he in royal clothing, marching confidently because of his great strength? It is I, speaking righteousness and powerfully able to save.
Kuka on se, joka tulee Edomista, punaisilla vaatteilla Botsrasta, joka niin on kaunistettu vaatteissansa, ja käy suuressa voimassansa? Minä joka puhun vanhurskautta, ja taidan kyllä auttaa.
2 Why are your clothes red, and why do they look like you have been treading grapes in a winepress?
Miksi ovat siis vaattees niin punaiset, ja pukus niinkuin viinakuurnan sotkujan?
3 I have trodden grapes in the winepress alone, and no one from the nations joined me. I trod them in my anger and trampled them in my fury. Their blood is spattered on my clothes and stained all my clothes.
Minä sotkun viinakuurnan yksinäni, ja ei yksikään kansasta minun kanssani. Minä tallaan heitä vihassani, ja sotkun heitä julmuudessani; siitä on heidän verensä priiskunut vaatteisiini, ja minä olen saastuttanut kaikki minun pukuni;
4 For I looked forward to the day of vengeance, and the year for my redemption had arrived.
Sillä minä olen säätänyt itselleni kostopäivän, ja vuosi on tullut omiani pelastaa.
5 I looked, and there was no one to help. I wondered that there was none to help, but my own arm brought victory for me, and my strong anger drove me on.
Sillä minä katsoin ympärilleni, ja ei ollut auttajaa, ja minä hämmästyin, ja ei kenkään holhonut minua; vaan minun käsivarteni vapahti minun, ja minun vihani holhoi minua.
6 I trampled down the peoples in my anger and made them drunk in my wrath, and I poured out their blood on the earth.
Ja minä olen tallannut kansat vihassani, ja tehnyt heitä juovuksiin minun julmuudessani; ja sysäsin heidän voittonsa maahan.
7 I will tell of the acts of Yahweh's covenant faithfulness, the praiseworthy deeds of Yahweh. I will tell of all that Yahweh has done for us, and of his great goodness to the house of Israel. This compassion he has shown us because of his mercy, and with many deeds of covenant faithfulness.
Minä tahdon Herran laupiutta muistaa, ja Herran kiitosta kaikista niistä, mitkä Herra meille tehnyt on, ja sitä suurta hyvyyttä Israelin huoneelle, jonka hän sille tehnyt on, suuren laupiutensa ja hyvyytensä kautta.
8 For he said, “For certain they are my people, children who are not disloyal.” He became their Savior.
Sillä hän sanoo: he ovat tosin minun kansani, lapset, jotka ei valhetteliat ole; ja hän oli heidän vapahtajansa.
9 Through all their suffering, he suffered too, and the angel from his presence saved them. In his love and mercy he saved them, and he lifted them up and carried them through all the ancient times.
Kaikessa heidän ahdistuksessansa oli hänellä ahdistus, ja enkeli, joka hänen edessänsä on, autti heitä; rakkautensa ja armonsa tähden hän lunasti heitä, ja otti heitä ylös, ja kantoi heitä aina vanhasta tähän asti.
10 But they rebelled and grieved his Holy Spirit. So he became their enemy and fought against them.
Mutta he olivat vastahakoiset, ja vihoittivat hänen Pyhän Henkensä; sentähden hän muuttui heidän viholliseksensa, ja soti heitä vastaan.
11 His people thought about the ancient times of Moses. They said, “Where is God, who brought them up out of the sea with the shepherds of his flock? Where is God, who put his Holy Spirit among them?
Ja hänen kansansa muisti taas entisiä Moseksen aikoja. Kussa siis nyt se on, joka heidät vei ulos merestä laumansa paimenen kanssa? Kussa on se, joka Pyhän Henkensä heidän sekaansa antoi;
12 Where is God, who made his glorious power go with the right hand of Moses, and divided the water before them, to make an everlasting name for himself?
Joka oikialla kädellänsä Moseksen vei, kunniallisella käsivarrellansa; joka vedet jakoi heidän edellänsä, tehdäksensä itsellensä ijankaikkista nimeä;
13 Where is God, who led them through the deep water? Like a horse running on flat land, they did not stumble.
Joka heitä vei syvyyden kautta, niinkuin hevoset korvessa, ilman kompastumata.
14 As the cattle that go down into the valley, the Spirit of Yahweh gave them rest. So you led your people, to make yourself a name of praise.
Niinkuin karjan, joka kedolle menee, saatti Herran Henki heidät lepoon, niin sinä myös kansas johdatit, tehdäkses itselles ijankaikkista nimeä.
15 Look down from heaven and take notice from your holy and glorious habitation. Where are your zeal and your mighty acts? Your pity and your compassionate actions are kept from us.
Niin katso nyt taivasta, ja katso tänne alas pyhästä ja kunniallisesta asuinsiastas. Kusssa nyt on kiivautes ja voimas? sinun suuri sydämellinen laupiutes kovennetaan minua vastaan.
16 For you are our father, though Abraham does not know us, and Israel does not recognize us, you, Yahweh, are our father. 'Our Redeemer' has been your name from ancient times.
Sinä olet kuitenkin meidän Isämme; sillä ei Abraham meistä mitään tiedä, ja ei Israel meitä tunne; mutta sinä Herra olet meidän Isämme ja meidän Lunastajamme; ja se on ijäti sinun nimes.
17 Yahweh, why do you make us wander from your ways and harden our hearts, so we do not obey you? Return for your servants' sake, the tribes of your inheritance.
Miksis, Herra, sallit meidän eksyä sinun teiltäs, ja annoit sydämemme paatua, ettemme sinua peljänneet? Palaja palveliais tähden ja perimises sukukuntain tähden.
18 Your people possessed your holy place for a short time, but then our enemies trampled it.
He omistavat lähes kaiken sinun pyhän kansas; meidän vihollisemme polkevat sinun pyhyytes alas.
19 We have become like those over whom you never ruled, like those who were never called by your name.”
Me olemme juuri niinkuin ennenkin, kuin et sinä meitä hallinnut, ja emme olleetkaan sinun nimees nimitetyt.
