Acts 13
1 Now in the church in Antioch, there were some prophets and teachers. They were Barnabas, Simeon (who is called Niger), Lucius of Cyrene, Manaen (the foster brother of Herod the tetrarch), and Saul.
Mutta Antiokian seurakunnassa oli muutamia prophetaita ja opettajia, Barnabas ja Simeon, joka Nigeriksi kutsuttiin, ja Lukius Kyreniläinen, ja Manahen, joka Herodes tetrarkan kanssa kasvatettu oli, ja Saulus.
2 While they were worshiping the Lord and fasting, the Holy Spirit said, “Set apart for me Barnabas and Saul, to do the work to which I have called them.”
Kuin siis nämät Herraa palvelivat ja paastosivat, sanoi Pyhä Henki: eroittakaat minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä heidät olen kutsunut.
3 After they had fasted, prayed, and laid their hands on these men, they sent them off.
Ja kuin he olivat paastonneet ja rukoilleet, ja kätensä heidän päällensä panneet, päästivät he heidät menemään.
4 So Barnabas and Saul obeyed the Holy Spirit and went down to Seleucia; from there they sailed to the island of Cyprus.
Ja kuin he Pyhältä Hengeltä lähetetyt olivat, menivät he Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kypriin.
5 When they were in the city of Salamis, they proclaimed the word of God in the synagogues of the Jews. They also had John Mark as their assistant.
Ja kuin he Salaminassa olivat, ilmoittivat he Jumalan sanan Juudalaisten synagogissa; ja heillä oli myös Johannes palveliana.
6 When they had gone through the whole island to Paphos, they found a certain magician, a Jewish false prophet, whose name was Bar Jesus.
Ja kuin he sen luodon lävitse matkustaneet olivat hamaan Paphoon asti, löysivät he velhon, väärän prophetan, Juudalaisen, jonka nimi oli Barjesus,
7 This magician associated with the proconsul, Sergius Paulus, who was an intelligent man. This man summoned Barnabas and Saul, because he wanted to hear the word of God.
Joka oli maaherran Sergius Pauluksen, toimellisen miehen kanssa. Se kutsui Barnabaan ja Sauluksen tykönsä, ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
8 But Elymas “the magician” (that is how his name is translated) opposed them; he tried to turn the proconsul away from the faith.
Mutta heitä vastaan seisoi Elimas velho (sillä niin tulkitaan hänen nimensä) ja pyysi kääntää maaherraa pois uskosta.
9 But Saul, who is also called Paul, filled with the Holy Spirit, stared at him intensely.
Mutta Saulus (joka myös Paavaliksi kutsutaan, ) oli täynnä Pyhää Henkeä, katsoi hänen päällensä,
10 and said, “You son of the devil, you are full of all kinds of deceit and wickedness. You are an enemy of every kind of righteousness. You will never stop twisting the straight paths of the Lord, will you?
Ja sanoi: voi sinä perkeleen poika, täynnä kaikkea vilppiä ja petosta, ja kaiken vanhurskauden vihamies, et sinä lakkaa vääntelemästä Herran oikeita teitä.
11 Now look, the hand of the Lord is upon you, and you will become blind. You will not see the sun for a while.” Immediately there fell on Elymas a mist and darkness; he started going around asking people to lead him by the hand.
Ja nyt katso, Herran käsi on sinun päälläs; ja sinun pitää sokiana oleman eikä näkemän aurinkoa hetkessä aikaa. Ja hänen päällensä lankesi kohta synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri, etsein kuka häntä kädestä taluttais.
12 After the proconsul saw what had happened, he believed, because he was astonished at the teaching about the Lord.
Kuin maaherra näki, mitä tapahtui, uskoi hän ja ihmetteli Herran opetusta.
13 Now Paul and his friends set sail from Paphos and came to Perga in Pamphylia. But John left them and returned to Jerusalem.
Mutta kuin Paavali ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, Paphosta purjehtivat, tulivat he Pamphilian Pergeen; mutta Johannes erkani heistä ja palasi Jerusalemiin.
14 Paul and his friends traveled from Perga and came to Antioch of Pisidia. There they went into the synagogue on the Sabbath day and sat down.
Mutta he vaelsivat Pergestä ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja menivät sabbatina synagogaan, ja istuivat.
15 After the reading of the law and the prophets, the leaders of the synagogue sent them a message saying, “Brothers, if you have any message of encouragement for the people here, say it.”
Ja sitte kuin laki ja prophetat olivat luetut, lähettivät synagogan päämiehet heidän tykönsä, sanoen: miehet, rakkaat veljet, onko teillä mitään kansaa neuvomista, niin sanokaat.
16 So Paul stood up and motioned with his hand; he said, “Men of Israel and you who honor God, listen.
Niin Paavali nousi ja viittasi kädellänsä heitä vaikenemaan, ja sanoi: Israelin miehet, ja jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaat.
17 The God of this people Israel chose our fathers and made the people numerous when they stayed in the land of Egypt, and with an uplifted arm he led them out of it.
Tämän kansan, Israelin, Jumala valitsi meidän isämme, ja korotti tämän kansan, muukalaisena ollessa Egyptin maalla, ja toi heidät sieltä ulos korkialla käsivarrella,
18 For about forty years he put up with them in the wilderness.
Ja kärsi heidän tapojansa korvessa lähes neljäkymmentä ajastaikaa.
19 After he had destroyed seven nations in the land of Canaan, he gave our people their land for an inheritance.
Ja perätti kadotti Kanaanin maalla seitsemän kansaa, ja arvalla jakoi heille niiden maan.
20 All these events took place over four hundred and fifty years. After all these things, God gave them judges until Samuel the prophet.
Ja sitte lähes neljäsataa ja viisikymmentä ajastaikaa antoi hän heille tuomarit, Samuel prophetaan asti.
21 Then the people asked for a king, and God gave them Saul son of Kish, a man from the tribe of Benjamin, to be king for forty years.
Ja he pyysivät sitte kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kisin pojan, miehen Benjaminin suvusta, neljäksikymmeneksi vuodeksi.
22 After God removed him from the kingship, he raised up David to be their king. It was about David that God said, 'I have found David son of Jesse to be a man after my heart, who does all I want him to do.'
Ja kuin hän oli sen pannut pois, herätti hän Davidin heidän kuninkaaksensa, josta hän myös todisti ja sanoi: minä löysin Davidin, Jessen pojan, miehen minun sydämeni jälkeen, joka on kaikki minun tahtoni tekevä.
23 From this man's descendants God has brought to Israel a savior, Jesus, as he promised to do.
Tämän siemenestä on Jumala lupauksensa perään herättänyt Jesuksen Israelille Vapahtajaksi,
24 This began to happen when, before Jesus came, John first announced the baptism of repentance to all the people of Israel.
Niinkuin Johannes saarnasi hänen tulemisensa edellä kaikelle Israelin kansalle parannuksen kastetta.
25 As John was finishing his work, he said, 'Who do you think I am? I am not the one. But listen, one is coming after me, the shoes of whose feet I am not worthy to untie.'
Mutta kuin Johannes juoksun täyttänyt oli, sanoi hän: kenenkä te luulette minun olevan? En minä se ole, mutta katso, hän tulee minun jälkeeni, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen jaloista riisumaan.
26 Brothers, children of the line of Abraham, and those among you who worship God, it is to us that the message about this salvation has been sent.
Miehet, rakkaat veljet, Abrahamin suvun lapset, ja jotka teissä ovat Jumalaa pelkääväiset, teille on tämän autuuden sana lähetetty.
27 For they who live in Jerusalem, and their rulers, did not recognize him, and they fulfilled sayings of the prophets that are read every Sabbath by condemning him.
Sillä Jerusalemin asuvaiset ja heidän ylimmäisensä, ettei he tätä tunteneet, ovat he myös prophetain äänet, joita kunakin sabbatina luetaan, tuomitessansa täyttäneet.
28 Even though they found no good cause for death in him, they asked Pilate to kill him.
Ja vaikka ei he yhtään kuoleman syytä löytäneet, anoivat he kuitenkin Pilatukselta, että hän piti tapettaman.
29 When they had completed all the things that were written about him, they took him down from the tree and laid him in a tomb.
Ja kuin he kaikki olivat täyttäneet, mitä hänestä kirjoitettu oli, ottivat he hänen puun päältä ja panivat hautaan.
30 But God raised him from the dead.
Mutta Jumala herätti hänen kuolleista.
31 He was seen for many days by those who had come up with him from Galilee to Jerusalem. These people are now his witnesses to the people.
Ja hän on monta päivää niiltä nähty, jotka hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin olivat menneet ylös, jotka ovat hänen todistajansa kansan edessä.
32 So we are telling you the good news that what God promised to our fathers
Ja me ilmoitamme myös teille sen lupauksen, joka isille luvattiin, että Jumala on sen meille heidän lapsillensa täyttänyt, herättäin Jesuksen.
33 he has fulfilled for us, their children, by raising up Jesus. As it is written in the second Psalm: 'You are my Son, today I have become your Father.'
Niinkuin toisessa psalmissa kirjoitettu on: sinä olet minun Poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
34 The fact that he raised him up from the dead so that his body would never decay, God has spoken in this way: 'I will give you the holy and sure blessings promised to David.'
Mutta siitä, että hän hänen kuolleista herätti, eikä silleen tule turmelukseen, sanoi hän näin: minä tahdon teille antaa ne lujat Davidin armot.
35 This is why he also says in another Psalm, 'You will not allow your Holy One to see decay.'
Sentähden hän myös sanoo toisessa paikassa: et sinä salli sinun Pyhäs turmelusta näkevän.
36 For when David had served the desires of God in his own generation, he fell asleep; he was laid with his fathers and his body experienced decay.
Sillä David, kuin hän ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut, nukkui, ja pantiin isäinsä tykö, ja näki turmeluksen.
37 But he whom God raised up experienced no decay.
Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta.
38 So let it be known to you, brothers, that through this man is proclaimed to you forgiveness of sins.
Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntein anteeksi antamus:
39 By him every one who believes is justified from all the things which the law of Moses could not justify you.
Ja kaikista niistä, joista ette voineet Moseksen lain kautta vanhurskaaksi tulla, tämän kautta jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi.
40 So then be careful that the thing the prophets spoke about does not happen to you:
Katsokaat siis, ettei teidän päällenne se tule, mitä prophetain kautta sanottu on:
41 'Look, you despisers, and be astonished and then perish; For I am doing a work in your days, A work that you shall never believe, even if someone announces it to you.'”
Katsokaat, te ylönkatsojat, ja ihmetelkäät ja hukkukaat; sillä minä teen yhden työn teidän aikananne, sen työn, jota ei teidän pidä uskoman, jos joku sanois teille.
42 As Paul and Barnabas left, the people begged them that they might speak these same words again the next Sabbath.
Kuin Juudalaiset synagogasta läksivät, rukoilivat pakanat, että sabbatin välissä heille niitä sanoja puhuttaisiin.
43 When the synagogue meeting ended, many of the Jews and devout proselytes followed Paul and Barnabas, who spoke to them and urged them to continue in the grace of God.
Ja kuin synagogan joukko erkani, seurasi monta Juudalaista ja myös monta jumalista uutta Juudalaista Paavalia ja Barnabasta, jotka heille puhuivat, ja heitä neuvoivat Jumalan armossa pysymään.
44 On the next Sabbath, almost the whole city was gathered together to hear the word of the Lord.
Mutta sitte lähimmäisenä lepopäivänä kokoontui lähes kaikki kaupunki Jumalan sanaa kuulemaan.
45 When the Jews saw the crowds, they were filled with jealousy and spoke against the things that were said by Paul and insulted him.
Kuin Juudalaiset näkivät kansan, täytettiin he kateudesta, ja sanoivat vastaan niitä, mitä Paavalilta sanoittiin, sanoen vastaan ja pilkaten.
46 But Paul and Barnabas spoke out boldly and said, “It was necessary that the word of God should first be spoken to you. Seeing you push it away from yourselves and consider yourselves unworthy of eternal life, see, we will turn to the Gentiles. (aiōnios g166)
Niin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkiasti ja sanoivat: teille piti ensin Jumalan sanaa puhuttaman; vaan että te sen hylkäätte ja luette itsenne mahdottomaksi ijankaikkiseen elämään, katso, niinme käännymme pakanain tykö. (aiōnios g166)
47 For so has the Lord commanded us, saying, 'I have placed you as a light for the Gentiles, that you should bring salvation to the uttermost parts of the earth.'”
Sillä niin on Herra meitä käskenyt: minä panin sinun pakanain valkeudeksi, ettäs olisit autuus, maan ääriin asti.
48 As the Gentiles heard this, they were glad and praised the word of the Lord. As many as were appointed to eternal life believed. (aiōnios g166)
Ja kuin pakanat sen kuulivat, iloitsivat he ja kunnioittivat Herran sanaa; ja niin monta uskoi, kuin ijankaikkiseen elämään säädetty oli. (aiōnios g166)
49 The word of the Lord was spread out through the whole region.
Ja Herran sana leveni kaikkeen siihen maakuntaan.
50 But the Jews urged on the devout and important women, as well as the leading men of the city. These stirred up a persecution against Paul and Barnabas and threw them out beyond the border of their city.
Mutta Juudalaiset yllyttivät jumalisia ja kunniallisia vaimoja, niin myös kaupungin ylimmäisiä, ja kehoittivat vainon Paavalia ja Barnabasta vastaan; ja he sysäsivät heidät ulos maansa ääristä.
51 But Paul and Barnabas shook off the dust from their feet against them. Then they went to the city of Iconium.
Mutta he pudistivat tomun jaloistansa heidän päällensä, ja tulivat Ikonioon.
52 And the disciples were filled with joy and with the Holy Spirit.
Niin opetuslapset täytettiin ilolla ja Pyhällä Hengellä.
