2 Corinthians 3
1 Are we beginning to praise ourselves again? We do not need letters of recommendation to you or from you, like some people, do we?
Rupeemmeko me siis itsiämme taas kehumaan? eli tarvitsemmeko me, niinkuin muutamat, kiitoskirjaa teidän tykönne, eli kiitoskirjaa teiltä?
2 You yourselves are our letter of recommendation, written on our hearts, known and read by all people.
Te olette meidän kirjamme, meidän sydämiimme kirjoitetut, joka kaikilta ihmisiltä tunnetaan ja luetaan.
3 You show that you are a letter from Christ, delivered by us. It was written not with ink but by the Spirit of the living God. It was not written on tablets of stone, but on tablets of human hearts.
Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin.
4 And this is the confidence that we have through Christ before God.
Mutta senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen.
5 We are not competent in ourselves to claim anything as coming from us. Instead, our competence is from God.
Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,
6 It is God who made us able to be servants of a new covenant. This is a covenant not of the letter but of the Spirit. For the letter kills, but the Spirit gives life.
Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
7 Now the service that produced death—engraved in letters on stones—came in such glory that the people of Israel could not look directly at Moses' face. This is because of the glory of his face, a glory that was fading.
Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
8 How much more glorious will be the service that the Spirit does?
Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?
9 For if the service of condemnation had glory, how much more does the service of righteousness abound in glory!
Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;
10 For indeed, that which was once made glorious is no longer glorious in this respect, because of the glory that exceeds it.
Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettava, sen ylönpalttisen kirkkauden suhteen.
11 For if that which was passing away had glory, how much more will what is permanent have glory!
Sillä jos sillä oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sillä kirkkaus, joka pysyy.
12 Since we have such a hope, we are very bold.
Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti,
13 We are not like Moses, who put a veil over his face, so that the people of Israel were not able to look directly at the ending of a glory that was passing away.
Ja emme tee niinkuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani, ettei Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.
14 But their minds were closed. For to this day, when they read the old covenant, that same veil remains. It has not been removed, because only in Christ is it taken away.
Vaan heidän taitonsa olivat paatuneet. Sillä tähän päivään asti, kuin vanhaa Testamenttia luetaan, pysyy se peite ottamatta pois, joka Kristuksessa lakkaa.
15 But even today, whenever Moses is read, a veil covers their hearts.
Mutta tähän päivään asti, kuin Mosesta luetaan, riippuu se peite heidän sydämensä edessä.
16 But when a person turns to the Lord, the veil is taken away.
Mutta kuin he palajavat Herran puoleen, niin peite otetaan pois.
17 Now the Lord is the Spirit. Where the Spirit of the Lord is, there is freedom.
Sillä Herra on Henki; mutta kussa Herran Henki on, siinä on vapaus.
18 Now all of us, with unveiled faces, see the glory of the Lord. We are being transformed into the same glorious likeness from one degree of glory into another, just as from the Lord, who is the Spirit.
Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme, niinkuin peilissä, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen niinkuin Herran Hengestä.
