Job 4
1 Then Eliphaz, from Teman, replied to Job. He said,
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 “Will you please let me say something to you? I am not [RHQ] able to remain silent [any longer].
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 In the past, you have instructed/taught many people, and you have encouraged those who were weak.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 By what you said, you have helped those who (needed spiritual help/almost quit trusting in God) [MET], and you have enabled them to become spiritually strong again [MET].
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 But now, when you experience disasters, you become discouraged. The disasters hit you, and you are stunned.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 You revere God; (does that not cause you to trust [in him]?/that should cause you to trust [in him].) [RHQ] If you were guiltless, you would [RHQ] be confident that [God] would not [have allowed] these disasters [to] happen to you!
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Think about this: Do innocent people die [while they are still young] [RHQ]? Does God get rid of godly people [RHQ]? [No!]
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 What I have experienced is this: [Just as] [MET] farmers who plant bad [seeds] do not harvest good [crops], [just as those who start] trouble for others, later bring trouble on themselves.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 They die when God angrily blows his breath on them, when he is very angry with them.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 [Even though wicked people may be very powerful like] young lions, [God] will get rid of them [MET].
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 [They will die like] fierce lions [that] starve to death when there are no animals that they can kill and eat, and [their children will be separated from each other like] young lions separate from each other [to find food].”
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 “I heard a message that someone came and whispered to me.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 He spoke to me at night when I was having a bad dream that disturbed/frightened me while I was fast asleep.
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 It caused me to be afraid and tremble; it caused all my bones to shake.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 A ghost glided past my face and caused the hair on [on the back of] my neck to stand straight up.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 It stopped, but I could not see what form it had. But [I could sense that] there was some being in front of me, and it said in a quiet voice,
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 ‘(Does God consider anyone to be righteous?/No human beings can be righteous in God’s sight!) [RHQ] (Their creator cannot consider them to be pure./Can their creator consider them to be pure?) [RHQ]
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 God cannot be sure that his own angels [will always do what is right]; he declares that some of them have done what is wrong.
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 So he certainly cannot trust human beings who were made from dust and clay, who are crushed as easily as moths are crushed!
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 People are sometimes well in the morning, but in the evening they are dead. They are gone forever and do not even know it (OR, and no one pays any attention to it).
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 They are like [MET] tents that collapse [suddenly]: They die [suddenly] before they become wise.’”
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
