Job 39
1 “[Job], do you know at what time/season [of the year] the female mountain goats give birth? Have you watched the wild deer while their fawns were being born?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Do you know how many months pass from the time they become pregnant until their fawns are born?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 [When they give birth, ] they crouch down so that the fawns do not [get hurt by] falling to the ground when they are born.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 The young fawns grow up in the open fields, and then they leave their mothers and do not return to them again.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 “Who allows the wild donkeys to go wherever they want [DOU]?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 I am the one who put them in the desert, in places where grass does not grow.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 They do not like the noise in the cities; [in the desert] they do not have to listen to the shouts of those who force donkeys to work.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 They go to the hills to find food; there they search for grass to eat.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 :Will a wild ox agree to work for you? Will it allow you to keep it penned up at night in the place where you put feed for your animals?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 And can you fasten it with a rope so that it will plow furrows/trenches in your fields?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Since it is very strong, can you trust it to work for you? Can you go away after you tell it what work it should do [and assume that it will do that work]?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Can you rely on it to come back [from the field], bringing your grain to the place where you thresh it?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 “[Think also about] the ostriches. [They] joyfully flap their wings, but they do not have wing feathers [that enable them to fly] like storks do.
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Ostriches lay their eggs on top of the ground [and then walk away], leaving the eggs to be warmed in the sand.
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Ostriches do not worry that some wild animal may step on the eggs and crush them [DOU].
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Ostriches act cruelly towards their chicks; they act as though the chicks belonged to some other ostrich. They are not concerned if [their chicks die], [and so] the laying of the eggs was in vain.
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 That is because I did not allow ostriches to be wise. I did not enable them to be intelligent.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 But, when they get up and begin to run, they scornfully laugh at horses with their riders [because the horses cannot run as fast as the ostriches!]
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 And [think about] horses. [Job], are you the one who caused horses to be strong? Are you the one who put flowing (manes/long hair) on their necks?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Are you the one who enabled them to leap forward like locusts? When they (snort/blow loudly through their noses), they cause people to be afraid.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 They paw the ground, rejoicing about being very strong, as they prepare to rush into a battle.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 [It is as if] they laugh at the thought of being afraid. They are not afraid of anything! They do not run away when [the soldiers in the battle are fighting each other with] swords.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 The quivers containing the riders’ arrows rattle against the horses’ sides, and the spears and javelins flash [in the light of the sun].
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 The horses paw the ground fiercely/excitedly, [wanting the battle to begin, ] and they rush into the battle when the trumpet is blown.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 They neigh [joyfully] when they hear someone blowing the trumpet. They can smell a battle even when they are far away, and they understand what it means when the commanders shout their commands [to their soldiers].
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 “[And think about big birds.] Are you the one who enabled hawks to spread their wings and fly to the south [for the winter]?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Do eagles fly high up [into the cliffs] to make their nests because you commanded them to do that?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 They live in [holes in] those cliffs. They are safe in those high pointed rocks [because no animals can reach them there].
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 As they watch carefully from there, they see far away the animals that they can kill (OR, dead bodies of animals).
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 After an eagle kills an animal, the baby eagles drink the blood of that animal.”
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
