Job 14
1 “We humans are very frail. We live only a short time, and we experience a lot of trouble.
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 We disappear quickly, like flowers that grow from the ground quickly and then wither and die [SIM]. We are like shadows that disappear [when the sun stops shining].
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 [Yahweh, ] why do you keep watching me [to see if I am doing something that is wrong] [RHQ]? Are you wanting to take me to court to judge me?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 People are sinners from the time when they are born; who can cause them to be sinless? No one [RHQ]!
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 You have decided how long our lives will be. You have decided how many months we will live, and we cannot live more months than the (limit/number of months) that you have decided.
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 So please stop examining us, and allow us to be alone, until/while we finish our time [here on earth], like a man finishes his work [at the end of the day].
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 If someone cuts a tree down, we hope that it will sprout again and grow new branches.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 Its roots in the ground may be very old, and its stump may decay,
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 but if some water falls on it, it may bud/sprout and send up shoots like a young plant.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 But when we people lose all our strength and die, we stop breathing and then we are gone [forever].
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 Just like water evaporates from the ocean, or like a riverbed dries up,
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 people [lie down and die and] do not get up again. Until the heavens disappear, people who die [EUP] do not wake up, and no one can wake them up.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 [“Yahweh, ] I wish that you would put me safely in the place of the dead and forget about me until you are no longer angry with me. I wish that you would decide how much time I would spend there, and then remember [that] I [am there]. (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 When we humans die, we will certainly not live again [RHQ]. If [I knew that] we would live again, I would wait patiently, and I would wait for you to release me [from my sufferings].
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 You would call me, and I would answer. You would be eager to see me, one of the creatures that you had made.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 You would take care of [MET] me, instead of watching me to see if I would sin.
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 [It is as though the record of] my sins would be sealed in a small bag, and you would cover them up.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 “But, just like mountains crumble and rocks fall down from a cliff,
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 and just like water slowly wears away the stones, and just like floods wash away soil, [you eventually destroy us]; you do not allow us to continue to (hope/confidently expect) [that we will keep on living].
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 You always defeat us, and then we die [EUP]. You cause our faces to look ugly after we die, and you send us away.
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 [When we die] we do not know if our sons will grow up and [do things that will cause them to] be honored. And if they become disgraced, we do not see that, [either].
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 We will feel our own pains; we will not feel anything else; we will be sorry for ourselves, not for anyone else.”
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
