Genesis 42
1 When someone told Jacob that there was grain in Egypt that people could buy, he said to his sons, “(Why do you just sit there looking at each other?/Do not just sit there looking at each other!) [RHQ] We need some grain!”
Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi hän pojillensa: mitä te katselette toinen toisenne päälle?
2 He said to them, “Someone told me that there is grain for sale in Egypt. Go down there and buy some for us, in order that we will not die!”
Ja sanoi: katso, minä kuulen Egyptissä olevan jyviä; menkäät alas sinne, ja ostakaat meille sieltä, että me eläisimme, ja emme kuolisi.
3 So Joseph’s ten [older] brothers went down to Egypt to buy some grain.
Niin menivät kymmenen Josephin veljeä alas, ostamaan jyviä Egyptistä.
4 But Jacob did not send Benjamin, Joseph’s [younger] brother, to go with the others, because he was afraid/worried that something terrible might happen to him like what happened to Joseph.
Mutta BenJaminia, Josephin veljeä, ei lähettänyt Jakob veljiensä kanssa; sillä hän sanoi: ettei hänelle vahinkoa tapahtuisi.
5 So Jacob’s other sons went down from Canaan to Egypt to buy grain, and others from there went too, because there was a famine in Canaan also.
Niin läksivät Israelin lapset matkaan (jyviä) ostamaan muiden seurassa; sillä nälkä oli Kanaanin maalla.
6 At that time Joseph was the governor of Egypt. He was the one who sold grain to people who came from all over Egypt and from many other countries [HYP] to buy grain. So when Joseph’s brothers arrived, [they were told that it was necessary for them to talk with Joseph. So they went to him and] prostrated themselves before him with their faces to the ground.
Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen eteensä.
7 As soon as Joseph saw his brothers, he recognized them. But he pretended that he did not know them. He spoke harshly to them, saying, “Where do you come from?” One of them replied, “We have come from Canaan, to buy some grain.”
Ja Joseph näki veljensä, ja tunsi heidät, ja teeskeli hänensä oudoksi heitä vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötävää.
8 Although Joseph recognized his brothers, they did not recognize him.
Ja Joseph tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet.
9 And then Joseph remembered what he had dreamed about them many years previously. [But he decided not to tell them yet that he was their younger brother]. He said to them, “You are spies! You have come to find out whether we will be able to defend ourselves [if you attack us]!”
Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.
10 One of them replied, “No, sir! We have come to buy grain.
He vastasivat häntä: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviä.
11 We are all sons of one man. We are honest men, not spies.”
Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikä sinun palvelias ole ikänänsä olleet vakojat.
12 He said to them, “[I do not believe you]. You have come just to see whether we would be able to defend ourselves if we were attacked!”
Hän sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.
13 But one of them replied, “No, that is not true! Originally there were twelve of us who were brothers, the sons of one man. Our younger brother is with our father. One [younger] brother has died. [EUP]”
He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidän isämme tykönä, mutta yksi ei ole sillen eleillä.
14 Joseph replied, “[You are lying! I think] it is just as I told you. You are spies!
Joseph sanoi heille: sepä se on, kuin minä olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette.
15 But this is how I will determine whether what you are saying is true. I think that as surely as the king lives, you are spies. And you will not leave this place until your youngest brother comes here!
Siinä teitä pitää koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elää, ei teidän pidä täältä pääsemän, jollei teidän nuorin veljenne tule tänne.
16 Send one of your group to go and get your younger brother and bring him here. I will put the rest of you in prison, in order that I may test what you have said to find out whether what you are telling me is true. If the one who goes does not bring your younger brother here, then, just as surely as the king lives, it will be clear that you are lying and that you are spies.”
Lähettäkäät yksi teistänne, joka tuo teidän veljenne tänne: mutta teidän pitää vankina oleman, niin teidän puheenne koetellaan, jos teissä totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elää, te olette vakojat.
17 Then Joseph put them all in prison for three days.
Niin hän pani heidät kiinni kolmeksi päiväksi.
18 On the third day, Joseph went to the prison and said to them, “I am a man who fears that God [will punish me if I do not do what I promise]. So do what I tell you, and I will spare your lives.
Ja kolmantena päivänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elää, niin tehkäät näin; sillä minä pelkään Jumalaa.
19 If you are honest men, let one of your brothers stay here in prison, and the rest of you can take some grain back to your families who are very hungry because of the famine.
Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidän veljistänne olla sidottuna teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te ostaneet olette nälkää vastaan kotonanne.
20 But if you come back here again, you must bring your youngest brother to me, so that you can prove that what you told me is true, and as a result I will not have you executed.” So they agreed to do that.
Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne todeksi löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.
21 They said to each other, “It is surely because of what we did to our [younger] brother that (we are being punished/God is punishing us)! We saw that he [SYN] was very distressed when he pleaded with us not to harm him. But we did not pay any attention to him, and that is why we are having this trouble!”
Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidän veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on tämä ahdistus meidän päällemme tullut.
22 Reuben said to them, “I told you not to harm the boy [RHQ], but you did not pay attention to what I said! Now we are being (paid back/punished) for killing him [MTY]!”
Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen: älkäät tehkä vääryyttä nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hänen verensä meiltä vaaditaan.
23 While they were talking with Joseph, they were speaking through (an interpreter/someone who knew their language and the Egyptian language), but when they said these things among themselves, they were speaking in their own language, and they did not know that Joseph could understand their language, and that he could understand what they were saying.
Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille tulkin kautta.
24 [Because of what they said, Joseph realized that they admitted that what they had done to him many years previously was wrong]. He could not keep from crying, [and he did not want them to see him crying], so he left them and went outside the room and began to cry. But then he returned to them and talked to them again. Then he took Simeon, and while they were watching, he told his servants to tie him up. He left Simeon in the prison and told the others that they could go.
Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi heidän puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi hänen heidän nähtensä.
25 Joseph told his servants to fill the men’s sacks with grain, but he also told them to put the money that each one had paid for the grain in the top of his sack. He also told them to give them food to eat along the way. After the servants did those things for Joseph’s older brothers,
Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän rahansa jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä matkalle; ja heille tehtiin niin.
26 his older brothers loaded the sacks of grain on their donkeys and left.
Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.
27 At the place where they stopped to sleep that night, one of them opened his sack to get some grain for his donkey. He was amazed to see his money in the top of the sack.
Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja äkkäsi rahansa säkkinsä suussa,
28 He exclaimed to his brothers, “Someone has returned my money! Here it is in my sack!” They started shaking with fear, and said to each other, “What is this that God has done to us?”
Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät keskenänsä, sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?
29 When they returned to their father in Canaan land, they told him all that had happened to them. One of them said,
Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:
30 “The man who governs the whole land of Egypt talked very harshly to us. He acted toward us as though we were spying on his country.
Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan vakojina.
31 But we told him, ‘We are honest men! We are not spies.
Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä oleet vakojat.
32 Originally there were twelve of us who were brothers, the sons of one father. One has died [EUP], and our youngest brother is with our father in Canaan.’
Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa: yksi ei ole silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tytkönä Kanaanin maalla.
33 The man who is the governor of the land [did not believe us], so he said to us, ‘This is how I will know if you are truly honest men: Leave one of your brothers here with me. Then the rest of you can take some grain for your families that are starving from hunger and go.
Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te olette vaat: yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat teidän taloinne tarve, ja menkäät pois.
34 But when you return, bring your youngest brother to me, in order that I will know that you are not spies, but instead, that you are honest men. Then I will release your brother for you. And then you can buy whatever you want in this country.’”
Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne jälleen, ja saatte tehdä kauppaa tässä maakunnassa.
35 As they were emptying their sacks, they were surprised that in each man’s sack was his pouch of money! When they and their father saw all the pouches of money, they were frightened.
Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin rahakäärö hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä, hämmästyivät he isänsä kanssa.
36 Their father Jacob said to them, “You have caused two of my children to be taken from me! Joseph is dead, and Simeon is gone! And now you want to take Benjamin from me! It is I who am suffering because of all these things that are happening!”
Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielä viedä pois; minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.
37 Reuben said to his father, “I will be responsible for Benjamin. [I will take him to Egypt and] bring him back to you. Let me take care of him. If I do not bring Benjamin back to you, you may kill both of my sons.”
Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minä häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä minun haltuuni, minä hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.
38 But Jacob said, “No, I will not let my son go down there with you. His [older] brother is dead, and he is the only [one of my wife Rachel’s] sons who is left! If something harms him while you are traveling, you would cause me, a gray-haired old man, to die because of sorrow.” (Sheol h7585)
Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne: sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle tapahtuis jotakin pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan. (Sheol h7585)
