2 Samuel 3
1 There was a long war between those who wanted Saul’s son to be their king and those who wanted David to be their king. But more and more people began to want David to be the king, while the number of people who wanted Saul’s son to be the king continued to become smaller.
Ja pitkällinen sota oli Saulin huoneen ja Davidin huoneen vaiheella; mutta David kasvoi ja menestyi, ja Saulin huone hävisi ja väheni.
2 David’s wives gave birth to six sons at Hebron. The oldest was Amnon, whose mother was Ahinoam, from Jezreel [city].
Ja Davidille syntyi lapsia Hebronissa; hänen esikoisensa oli Amnon Ahinoamista Jisreeliläisestä.
3 The next one was Kileab, whose mother was Abigail, the widow of Nabal, from Carmel [city]. The next one was Absalom, whose mother was Maacah, the daughter of Talmai, the king of [the] Geshur [region].
Toinen Kileab Abigailista Nabalin emännästä, joka oli Karmelista; kolmas Absalom Maakan poika kuninkaan Talmain tyttären Gessurista;
4 The next one was Adonijah, whose mother was Haggith. The next one was Shephatiah, whose mother was Abital.
Neljäs Adonia Haggitin poika; viides Sephatja Abitalin poika;
5 The youngest one was Ithream, whose mother was Eglah, [another one of] David’s wives. Those sons of David were all born in Hebron.
Kuudes Jitream Eglasta Davidin emännästä; nämä syntyivät Davidille Hebronissa.
6 While those who wanted Saul’s son to rule over them and those who wanted David to rule over them continued to fight against each other, Abner was becoming more influential among those who wanted Saul’s son to be the king.
Kuin sota oli Saulin huoneeen ja Davidin huoneen vaiheella, vahvisti Abner itsensä Saulin huoneessa.
7 When Saul was alive, he had as one of his wives a slave woman named Rizpah, the daughter of Aiah. [But one day Abner had sexual relations with her]. So Ishbosheth said to Abner, “Why have you had sexual relations with [EUP] my father’s slave wife?”
Ja Saulilla oli ollut jalkavaimo, Ritspa nimeltä, Aijan tytär, ja (Isboset) sanoi Abnerille: miksis olet mennyt isäni jalkavaimon tykö?
8 Abner became very angry about what Ishbosheth said to him. He said to Ishbosheth, “(Do you think that I am a [worthless] dog [MET] from Judah?/You are treating me as though I am a [worthless] dog [MET] from Judah.) [RHQ] From the beginning, I have been loyal to Saul your father, to his brothers, and to his friends. And I have prevented you from being defeated by David’s army. So now (why are you criticizing me about [what I have done with] some woman?/you should not be criticizing me about [what I have done with] some woman.) [RHQ]
Niin Abner vihastui suuresti Isbosetin sanoista ja sanoi: olenko minä koiran pää, joka Juudaa vastaan tein tänäpänä laupiuden sinun isäs Saulin huoneelle, ja hänen veljillensä ja ystävillensä, ja en ole antanut sinua Davidin käsiin! ja sinä soimaat minua tänäpänä vaimon tähden pahantekiäksi?
9 Yahweh solemnly promised that he would not allow Saul and his descendants to continue to rule. He promised that he would cause David to rule over all the tribes of Israel and Judah, from Dan [city] far in the north to Beersheba [city] far in the south. So I hope/desire that God will punish me severely [HYP] if I do not enable that to happen!”
Jumala tehköön Abnerin kanssa sen ja sen, jos minä en tee, niinkuin Herra on vannonut Davidille:
Että minä otan kuninkaan valtakunnan Saulin huoneesta pois, ja ylennän Davidin istuimen Israelin ja Juudan ylitse, Danista Bersebaan asti.
11 Ishbosheth was very afraid of Abner, so he did not say anything in reply to Abner.
Ja ei hän taitanut Abneria enää vastata yhtään sanaa; sillä hän pelkäsi häntä.
12 Then Abner sent messengers to David [when he was at Hebron], to say to him, “[Either you or I] should be [RHQ] the ruler of this entire nation, [but not Isbosheth. However, ] if you make an agreement with me, I will help you by encouraging all the people of Israel to (be want you to be their king/start to support) you.”
Ja Abner lähetti sanansaattajat edellänsä Davidin tykö, sanoen: kenenkä maa oma on? ja sanoi: tee liitto minun kanssani, ja katso, minun käteni on sinun kanssas, kääntämään kaikkea Israelia sinun tykös.
13 David sent back this reply: “Good! I am willing to make an agreement with you. But before that happens, there is one thing that you must do. When you come to see me, you must bring my wife Michal, Saul’s daughter.”
Hän sanoi: oikein, minä teen liiton sinun kanssas; mutta yhtä anon minä sinulta, sanoen: ei pidä sinun tuleman minun näkyviini ennen kuin sinä tuot Mikalin Saulin tyttären minun tyköni, tullessas katsomaan kasvojani.
14 Then David sent messengers to Ishbosheth, to say to him, “I [had to kill] 100 men from Philistia [and cut off] their foreskins to give to Saul to pay for Michal [to be my wife]. So now give her back to me!”
Lähetti myös David sanansaattajat Isbosetin Saulin pojan tykö ja antoi hänelle sanoa: anna minulle minun emäntäni Mikal, jonka minä kihlasin minulleni sadalla Philistealaisten esinahalla.
15 So Ishbosheth sent some men to take Michal from her husband Palti. But [when they took her, ] her husband followed them all the way to Bahurim [town], crying as he went.
Isboset lähetti matkaan ja antoi ottaa hänen mieheltänsä Paltielilta Laiksen pojalta pois.
16 Then Abner [turned and] said to him, “Go back [home]!”, so he did.
Ja hänen miehensä meni hänen kanssansa, hän kävi ja itki hänen jälissänsä hamaan Bahurimiin asti. Niin sanoi Abner hänelle: palaja ja mene matkaas. Ja hän palasi.
17 Abner went to the Israeli leaders and talked with them. He said, “For a long time you have wanted David to be your king.
Ja Abner puhui Israelin vanhimmille ja sanoi: te olette jo kauvan aikaa halunneet Davidia kuninkaaksenne.
18 So now you have an opportunity to do that. Keep in mind that Yahweh promised this: ‘With the help of David, who serves me [well], I will rescue my people from the people of Philistia, and from the power [MTY] of all their other enemies’.”
Niin tehkäät nyt se; sillä Herra on sanonut Davidista; minä vapahdan minun kansani Israelin palveliani Davidin käden kautta Philistealaisten kädestä ja kaikkein heidän vihollistensa kädestä.
19 Abner also spoke to the people of the tribe of Benjamin. Then he went to Hebron, to tell David what all the people of Israel and the people of the tribe of Benjamin had agreed to do.
Puhui myös Abner BenJaminin korvain kuullen, ja meni myös puhumaan Davidin korville Hebroniin kaikkia mikä Israelille ja kaikelle BenJaminin huoneelle kelpasi.
20 When Abner came with 20 of his soldiers to see David at Hebron, David made a feast for all of them.
Kuin Abner tuli Davidin tykö Hebroniin ja kaksikymmentä miestä hänen kanssansa, teki David pidot Abnerille ja niille miehille, jotka hänen kanssansa olivat.
21 Afterwards, Abner said to David, “Sir/Your majesty, I will now go and encourage all the people of Israel to accept you to be their king, as you have desired.” Then Abner left, peacefully.
Ja Abner sanoi Davidille: minä nousen ja menen kokoomaan kaiken Israelin herrani kuninkaan tykö, että he tekisivät liiton sinun kanssas, ja sinä olisit kuningas niinkuin sinun sielus halajaa. Niin David päästi Abnerin menemään rauhassa.
22 Soon after that, Joab and some of David’s other soldiers returned [to Hebron] after raiding [one of their enemies’ villages], bringing with them a lot of things that they had captured. But Abner was not there at Hebron, because David had sent him safely home.
Ja katso, Davidin palveliat ja Joab tulivat sotaväen tyköä ja toivat kanssansa suuren saaliin; mutta Abner ei ollut silloin Davidin tykönä Hebronissa, sillä hän oli päästänyt hänen menemään rauhassa.
23 When Joab and the soldiers who were with him arrived, someone told him that Abner had come there and talked with the king, and that the king allowed to go home safely.
Kuin Joab ja kaikki sotajoukko olivat tulleet, sanottiin Joabille, sanoen: Abner Nerin poika on tullut kuninkaan tykö, ja hän on päästänyt hänet rauhassa menemään.
24 So Joab went to the king and said, “Why have you done that? Listen to me! Abner [is your enemy, but] when he came to you, you allowed him [RHQ] to leave!
Niin meni Joab kuninkaan tykö ja sanoi: mitäs olet tehnyt? Katso, Abner on tullut sinun tykös: miksis olet hänen päästänyt vapaasti menemään?
25 Do you not know that he came to you to deceive you and to find out everything that you are doing, and all the places that you go to?”
Etkös tunne Abneria Nerin poikaa? Hän on tullut sinua pettämään tiedustellaksensa ulos- ja sisällekäymistäs ja koetellaksensa kaikkia, mitäs teet.
26 After Joab left David, he sent some messengers to get Abner. They found him at Sirah Well, and brought him back to Hebron, but David did not know that they had done that.
Ja kuin Joab läksi Davidin tyköä, lähetti hän sanansaattajat Abnerin perään, ja he toivat hänen Borhasirasta; ja ei David siitä mitään tietänyt.
27 So when Abner returned to Hebron, Joab met him at the city gate, and took him aside as though he wanted to speak with him privately. Then he stabbed Abner in the stomach [with his knife/sword]. In that way he murdered Abner because Abner had killed [MTY] Joab’s brother Asahel.
Kuin Abner tuli Hebroniin jälleen, vei Joab hänet keskelle porttia puhutellaksensa häntä erinänsä, ja pisti siellä häntä vatsaan, niin että hän kuoli, veljensä Asahelin veren tähden.
28 Later, after David heard what had happened, he said, “Yahweh knows that I and the people of my kingdom are not at all (responsible for/guilty of) murdering [MTY] Abner.
Kuin David sai sen tietää, sanoi hän: minä olen viatoin ja minun valtakuntani Herran edessä ijankaikkisesti Abnerin Nerin pojan verestä.
29 I hope/desire that Joab and all his family will be punished [MTY] for doing that! I hope/desire that there will always be someone in his family who has sores, or someone who is a leper, or some man who is forced to do women’s work, or someone who is killed in a battle, or someone who does not have enough food to eat!”
Mutta tulkoon se Joabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä huoneen, ja älköön puuttuko Joabin huoneessa se, jolla juoksu ja spitali on, ja joka sauvalla käy ja miekalla kaatuu, ja jolta leipä puuttuu.
30 That is how Joab and his brother Abishai murdered Abner, because he had killed their brother Asahel in the battle at Gibeon.
Ja näin tappoivat Joab ja hänen veljensä Abisai Abnerin, että hän löi kuoliaaksi Asahelin heidän veljensä sodassa Gibeonin tykönä.
31 Then David said to Joab and to all Joab’s soldiers, “Tear your clothes and put on coarse cloth [to show that you are sad], and mourn for Abner!” And [at the funeral], King David walked behind [the men who were carrying] the coffin.
Mutta David sanoi Joabille ja kaikelle kansalle, jotka olivat hänen kanssansa: reväiskää vaatteenne rikki, ja puettakaat teitänne säkeillä, ja valittakaat Abnerin tähden. Ja kuningas David kävi paarien perässä.
32 They buried Abner’s body at Hebron. And at the grave, the king cried loudly, and all the other people also cried.
Ja he hautasivat Abnerin Hebronissa, ja kuningas koroitti äänensä ja itki Abnerin haudan tykönä; itki myös kaikki kansa.
33 David sang this sad song to lament for Abner: “It is not right that [RHQ] Abner died like outlaws die!
Ja kuningas valitti Abneria ja sanoi: onko Abner kuollut, niinkuin tyhmä kuolee?
34 No one tied his hands or put chains on his feet, [like they do to criminals]. No, he was murdered by wicked men!”
Sinun kätes ei olleet sidotut, sinun jalkas ei olleet vaskikahleissa: sinä olet kaatunut, niinkuin se, joka pahantekiäin edessä lankee. Ja kaikki kansa itki vielä enemmin häntä.
35 Then many [HYP] people came to David to tell him to eat some food before sunset, but David refused. He said, “I hope/desire that God will punish me severely [HYP] if I eat any food before the sun goes down!”
Ja kaikki kansa tuli Davidin kanssa rualle, kuin vielä valkia päivä oli; ja David vannoi ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos minä leipää taikka jotakin muuta maistan, ennenkuin aurinko laskee.
36 All the people saw what David did, and they were pleased. Truly, everything that the king did pleased the people.
Ja kaikki kansa ymmärsi sen, ja se kelpasi heille, ja kaikki se hyvä minkä kuningas oli tehnyt kaiken kansan silmäin edessä.
37 So all the people realized that the king had not wanted Abner to be killed.
Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, ettei se ollut kuninkaalta, että Abner Nerin poika oli tapettu.
38 The king said to his officials, “(Do you not realize that a leader and a great man has died today in Israel?/You should realize that a leader and a great man has died today in Israel.) [RHQ]
Ja kuningas sanoi palvelioillensa: ettekö te tiedä, että tänäpänä on yksi päämies, ja tosin suuri mies kaatunut Israelissa?
39 Even though Yahweh appointed me to be the king, today I feel weak. These two sons of Zeruiah, [Joab and Abishai], are very violent; I cannot control them. So I hope/desire that Yahweh will punish them severely in return for this wicked thing that they have done!”
Ja minä olen vielä heikko ja voideltu kuningas, mutta ne miehet ZeruJan pojat ovat kovemmat minua: Herra maksakoon sille, joka pahaa tekee, hänen pahuutensa jälkeen!
