< 1 Samuel 11 >

1 About a month later, King Nahash of Ammon [led his army across the Jordan River, and they] surrounded Jabesh [city] in [the] Gilead [region]. But all the men of Jabesh [went and] said to Nahash, “Make an agreement/treaty with us [not to kill us], and then we will let you rule us.”
Niin Nahas Ammonilainen meni ja piiritti Jabesta Gileadissa; niin kaikki Jabeksen miehet sanoivat Nahakselle: tee liitto meidän kanssamme, niin me palvelemme sinua.
2 Nahash replied, “I will do that if you do one thing. Allow us to gouge out all the right eyes of your people. By doing that we will cause the people [in other countries] to despise all you Israeli people.”
Mutta Nahas Ammonilainen vastasi heitä: tällä tavalla teen minä liiton teidän kanssanne, että minä jokaisen teidän oikian silmännne puhkaisen, ja teen teidät häväistykseksi kaikessa Israelissa.
3 The leaders of Jabesh replied, “Do not attack us for the next seven days. During that time, we will send messengers throughout Israel [to tell them what you are demanding]. If no one will help us, then we will (surrender to you/allow you to do to us whatever you want).”
Niin sanoivat hänelle Jabeksin vanhimmat: anna meille seitsemän päivää aikaa, että me lähettäisimme sanoman kaikille Israelin maan rajoille: ja jollei yhtäkään ole, joka meidät vapahtaa, niin me tulemme sinun tykös ulos.
4 [Being very confident that his army was very superior, Nahash agreed. So the leaders of Jabesh sent messengers throughout Israel]. When the messengers came to Gibeah, which was [the city] where Saul lived, and they told the people there about the situation, everyone started to cry.
Niin tulivat sanansaattajat Saulin tykö Gibeaan ja puhuivat nämät kansan korvain kuullen; niin kaikki kansa korotti äänensä ja itki.
5 At that time, Saul was plowing in the field. When he returned home, he asked, “Why are all the people [crying]?” So they told him what the messengers from Jabesh had reported.
Ja katso, Saul tuli kedolta käyden härkäinsä jälessä ja sanoi: mikä kansan on, että he itkevät? Niin he juttelivat hänelle Jabeksen miesten asian.
6 Then God’s Spirit came powerfully upon Saul, and he became very angry [because of what Nahash wanted to do].
Ja Jumalan henki tuli Saulissa voimalliseksi, kuin hän oli kuullut nämät sanat, ja hänen vihansa sangen suuresti julmistui.
7 He took two of his oxen [and killed them] and cut them into pieces. Then he sent messengers [carrying those pieces] throughout Israel to tell people this message: “Saul says that [he cut this ox in pieces, and that he] will do the same thing to the oxen of anyone who refuses to come with him and Samuel to fight [the army from Ammon]!” Then Yahweh caused all the people of Israel to be afraid of what Saul might do to them (OR, of what Yahweh might do to them) [if they did not go and help Saul]. So the men all gathered together.
Niin otti hän parin härkiä ja leikkasi ne kappaleiksi, ja lähetti kaikkiin Israelin rajoihin sanansaattajain kautta ja käski sanoa: joka ei lähde Saulin ja Samuelin jälkeen, hänen härjillensä pitää näin tehtämän. Niin Herran pelko lankesi kansan päälle, että he läksivät ulos niinkuin yksi mies.
8 When Saul gave them all weapons at Bezek, he saw that there were 300,000 Israeli men there, as well as 30,000 men from the tribe of Judah.
Ja hän luki heitä Besekissä. Ja Israelin lapsia oli kolmesataa tuhatta miestä, mutta Juudan lapsia kolmekymmentä tuhatta.
9 So Saul sent messengers back to the people at Jabesh to tell them, “We will rescue/save you by noontime tomorrow.” When the people of Jabesh heard that message, they were very joyful/happy.
Ja he sanoivat sanansaattajille, jotka tulleet olivat: sanokaat näin Jabeksen miehille Gileadissa: huomenna te saatte avun, kuin päivä on palavimmillansa. Niin sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen Jabeksen miehille; ja he ihastuivat.
10 Then the men of Jabesh told [Nahash], “Tomorrow we will surrender to you, and then you can do to us whatever you want to.”
Ja Jabeksen miehet sanoivat: huomenna me käymme teidän tykönne ulos, tehdäksenne meidän kanssamme, niinkuin teille kelpaa.
11 But before the sun rose the next morning, Saul [and his army arrived. He] divided them into three groups. They rushed into the camp of the soldiers from Ammon, and attacked them. By noontime they had killed most of them, and those who were not killed scattered. Each of them who ran away ran away alone.
Niin Saul jakoi toisena päivänä huomeneltain kansan kolmeen joukkoon, ja he tulivat huomenvartiossa sisälle keskelle leiriä ja löivät Ammonilaisia siihenasti kuin päivä tuli palavimmaksi; ja ne jotka jäivät, hajoitettiin, niin ettei kahta heistä yhteen jäänyt.
12 Then the people [of Jabesh] said to Samuel, “Where are those men who said that they did not want Saul to be our king? Bring them here, and we will kill them!”
Niin kansa sanoi Samuelille: kutka ne ovat jotka sanoivat: pitääkö Saul meitä hallitseman? Antakaat niiden tulla edes tappaaksemme.
13 But Saul replied, “[No], we are not going to execute anyone today, because this is the day that Yahweh has saved us Israeli people. [It is a day to rejoice, not to kill anyone].”
Niin sanoi Saul: ei tänäpänä pidä yhdenkään kuoleman, sillä tänäpänä on Herra tehnyt autuuden Israelissa.
14 Then Samuel said to the people, “Let’s all go to Gilgal, and there we will again proclaim [that Saul is] our king.”
Niin sanoi Samuel kansalle: tulkaat, käykäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkaan valtakunta.
15 So they went to Gilgal. There, knowing that Yahweh was watching, they proclaimed that Saul was their king. Then they offered sacrifices to enable them to maintain fellowship with Yahweh. And Saul and all the other Israeli people were very happy.
Niin kaikki kansa meni Gilgaliin, ja Saul tehtiin siellä kuninkaaksi Herran edessä Gilgalissa; ja he uhrasivat siellä kiitosuhria Herran edessä. Niin Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat sangen suuresti.

< 1 Samuel 11 >