Acts 27
1 And Festos commanded concerning him that he should be sent unto Caesar in Italia. And he delivered Paulos, and other prisoners with him, to a certain man, a centurion of the band of Sebaste, whose name was Julios.
Mutta sittenkuin päätetty oli, että meidän piti Italiaan purjehtiman, antoivat he Paavalin muiden vankien kanssa yhden sadanpäämiehen haltuun, joka kutsuttiin Julius, keisarin sotajoukosta.
2 And when he would proceed, we went down to a ship which was from Adramantos the city, to go to the region of Asia. And Aristarkos, a Makedonoya who was of Thessalunike the city,
Kuin me siis astuimme Adramytin haahteen, ja meidän piti purjehtiman Asian ohitse, laskimme me ulos maalta. Ja meidän kanssamme oli Aristarkus, Makedonian mies, Tessalonikasta.
3 entered the ship with us. And the day after we came to Tsaidon. And the centurion behaved with kindness towards Paulos, and permitted him to go to his friends and be refreshed.
Ja me tulimme toisena päivänä Sidoniin. Ja Julius meni hyvästi Paavalin kanssa, ja salli hänen mennä ystäväinsä tykö ja heiltä holhottaa.
4 And from thence we voyaged; and because the winds were contrary we made a circuit unto Cypros.
Ja kuin me sieltä laskimme ulos, niin me purjehdimme Kyprin ohitse, että vastatuulet olivat.
5 And we went through the sea of Cilicia and of Pamphulia, and came to Mura, a city of Lukia.
Ja kuin me olimme purjehtineet yli meren, joka Kilikian ja Pamphilian kohdalla on, ja tulimme Myraan, joka on Lykiassa,
6 And the centurion found there a ship from Aleksandria which was going to Italia, and he placed us in her.
Niin löysi sadanpäämies siellä yhden Aleksandrialaisen haahden, joka Italiaan purjehti, ja pani meidät siihen.
7 And because she sailed heavily, (after) many days we had scarce come over against Knidos the island, and as the wind did not permit us to go directly, we went round by Kreta against Salmona the city;
Kuin me monta päivää hitaasti purjehdimme ja tuskalla Knidon saavutimme, ettemme päässeet tuulelta, niin me purjehdimme Kretan alle, Salmoneen päin.
8 and hardly voyaging we passing around it came to the place which is called the Fair Havens. AND it was nigh to the city named Lasia.
Ja kuin me tuskin sen ohitse pääsimme, niin me tulimme yhteen paikkaan, joka Kauniiksi satamaksi kutsutaan, jota läsnä oli Lasean kaupunki.
9 And we were there much time, until the day when the day of the fast of the Jihudoyee had also passed, and there had become danger for one to voyage by sea. And Paulos counselled them
Koska paljo aikaa oli kulunut, ja purjehdus oli vaarallinen, ja paaston aika oli jo kulunut, neuvoi Paavali heitä,
10 and said, Men, I perceive that with distress and much loss we are to voyage, not only to the burden of the ship, but also to our own lives.
Sanoen: armaat miehet! minä näen, että purjehdus tulee vaaralliseksi ja vahingolliseksi, ei ainoastaan kalulle ja haahdelle, mutta myös meidän hengellemme.
11 But the centurion hearkened to the governor and to the lord of the ship rather than to the counsel of Paulos.
Mutta sadanpäämies uskoi enemmin haahdenhaltiaa ja peränpitäjää kuin Paavalin sanoja.
12 And because that haven was not convenient to winter in, many of us desired to proceed thence, and if possible to come and winter in a certain harbour in Kreta, called Phoniks, and which looked to the south.
Ja kuin ei satama ollut sovelias yli talvea olla, niin he enimmitten mielistyivät siihen neuvoon, että sieltä piti laskettaman pois, jos he jollakin muotoa olisivat voineet tulla Phoinikaan talvea pitämään, joka on Kretan satama, etelälänteä ja luodepohjaa päin.
13 And when the wind of the south blew, and we thought we could come as we desired, we sailed round Kreta.
Mutta kuin etelätuuli rupesi puhaltamaan, luulivat he aikomisensa käyvän edes, läksivät matkaan ja purjehtivat Kretan ohitse lähempänä maata.
14 And after a little there came forth against us a blowing of the tempest which is called Tuphonikos Euroklidon;
Mutta ei kauvan aikaa jälkeen löi sen päälle ankara puuskatuuli, joka itäpohjaksi kutsutaan.
15 and the ship was carried away, and could not stand against the wind, and we gave her into its hand.
Ja kuin haaksi tuli sen valtaan eikä voinut tuulta vastaan seisoa, laskimme me sen tuulen haltuun kulkemaan.
16 And when we had passed a certain isle that is called Cyra; we could scarcely take up the boat.
Ja kuin me tulimme yhden vähän saaren alle, joka kutsutaan Klauda, saimme me tuskalla venheesen ruveta,
17 And when we had uplifted her, we girded and strengthened the ship. And because we feared lest we should fall into the precipitancy of the sea, we brought down the sails, and so went forward. i
Jonka me otimme avuksemme ja sidoimme haahteen, peljäten, ettei sen pitänyt kariin sattuman; ja he laskivat alas purheen ja antoivat kulkea.
18 And while there rose against us the hard tempest, the next day we threw the goods into the sea.
Mutta koska suuri ilma kävi päälle, heittivät he toisena päivänä kalun ulos.
19 And the third day the things of the ship itself we cast forth. And when the storm had held more days,
Ja kolmantena päivänä heitimme me omilla käsillämme ulos haahden kaluja.
20 and neither the sun was seen, nor the moon, nor stars, the hope that we should be saved at all was cut off.
Mutta kuin emme monena päivänä aurinkoa emmekä tähtiä nähneet, eikä vähin ilma meidän päällemme käynyt, niin meidän elämämme toivo oli jo kaikki pois.
21 And while no man had taken any food, then stood Paulos among them, and said, Men, if you had been persuaded by me, you would not have voyaged from Kreta, and we should have been exempted from loss, and from this distress.
Ja koska me kauvan aikaa olimme syömättä, silloin seisoi Paavali heidän keskellänsä ja sanoi: miehet, teidän olis tullut minua kuulla ja ei Kretasta laskea ulos, että me olisimme välttäneet tainkaltaisen tuskan ja vahingon.
22 Yet now I counsel you to be without anxiety; for not one of you will perish, but the ship only.
Ja nytkin minä neuvon teitä, olkaat hyvässä uskalluksesta, ei teistä yksikään huku, vaan ainoastaan haaksi.
23 For in this night there appeared to me the angel of Aloha, (of) him whose I am, and whom I serve.
Sillä minun tykönäni seisoi tänä yönä Jumalan enkeli, jonka oma minä olen, jota minä myös palvelen,
24 And he said to me, Fear not, Paulos, for thou art to stand before Caesar; and, behold, Aloha hath given thee the gift of all who voyage with thee.
Ja sanoi: älä pelkää, Paavali, sinä pitää keisarin eteen asetettaman, ja katso, Jumala on sinulle lahjoittanut ne kaikki, jotka sinun kanssas purjehtivat.
25 Therefore, men, take courage; for I believe Aloha, that so it shall be as he hath told me.
Sentähden miehet, olkaat hyvässä uskalluksessa! Sillä minä uskon Jumalan päälle, että se niin tapahtuu, kuin minulle sanottu on.
26 Nevertheless, upon a certain island we have to be cast.
Mutta yhteen luotoon pitää meidän kulkeman.
27 AND after fourteen days (in) which we had wandered and been beaten in the sea of Hadrios, in the dividing of the night, the mariners thought that we drew nigh to land.
Kuin neljästoistakymmenes yö joutui, ja me ajeltiin Adrian merellä, äkkäsivät haaksimiehet puoliyön aikaan jonkun maan heitä lähestyvän,
28 And they cast the lead, and found twenty cubits; and again a little they proceeded, and found fifteen cubits.
Ja heittivät ulos luotirihman ja löysivät kaksikymmentä kyynärää syväksi; kuin he tulivat vähää edemmä, heittivät he taas ulos luotirihman ja löysivät viisitoistakymmentä kyynärää.
29 And fearing lest we should be found in a place in which were rocks, they cast forth from the hinder part of the ship four anchors, and prayed that it would become day.
Niin he pelkäsivät joutuvansa johonkuhun kariin, ja heittivät ulos neljä ankkuria perältä haahta, ja toivoivat päivän koittavan.
30 But the mariners sought to escape from the ship, and lowered from her the boat into the sea, on the pretext that they would go in her, and bind the ship to the land.
Mutta kuin haaksimiehet pyysivät haahdesta paeta, ja lykkäsivät venheen mereen, sanoen että he tahtoivat ankkuria viedä ulos haahden keulasta,
31 And when Paulos saw, he said to the centurion and to the soldiers, If these in the ship remain not, you cannot be saved.
Niin Paavali sanoi sadanpäämiehelle ja sotamiehille: ellei nämät haahdessa pysy, ette suinkaan henkeänne pelasta.
32 Then cut the soldiers the cable of the boat from the ship, and let her drive.
Niin sotamiehet hakkasivat poikki venheen pestin, ja antoivat sen pudota.
33 But Paulos himself, until it was morning, persuaded all of them to take food, saying to them, To-day it is fourteen days (in which) from danger you have tasted nothing.
Ja kuin päivä rupesi valkenemaan, neuvoi Paavali kaikkia heitä ruokaa ottamaan, sanoen: tänäpänä on neljästoistakymmenes päivä, kuin te odottaneet olette, ja syömättä olleet, ja ette mitään ole tykönne ottaneet:
34 Wherefore I beseech you receive meat for the establishment of your lives; for a hair of the head of one of you will not perish.
Sentähden neuvon minä teitä ruokaa ottamaan, joka on teille terveydeksi; sillä ei yhdenkään teidän päästänne ole hiuskarva putoova.
35 And when these he had said, he took bread, and praised Aloha before them all, and he broke and began to eat.
Ja kuin hän sen oli sanonut, otti hän leivän, ja kiitti Jumalaa kaikkein nähden, mursi, ja rupesi syömään.
36 And they were all comforted, and received food.
Ja kuin he kaikki itsensä vahvistivat, rupesivat he myös syömään.
37 But we were in the ship two hundred and seventy and six souls.
Mutta meitä oli haahdessa kaikki yhteen kaksisataa ja kuusikahdeksattakymmentä henkeä.
38 And when they were satisfied with food, they lightened the ship, and took up the wheat and sent it into the sea.
Ja kuin he olivat ravitut, kevensivät he haahden ja heittivät jyvät mereen.
39 And when it was day, the sailors knew not what land it was; but they saw along the coast a certain inlet of the sea, (into) which they purposed if possible to drive the ship.
Mutta kuin päivä tuli, niin ei he tunteneet maata, mutta havaitsivat lahden, jossa ranta oli, jonka päälle he mielivät antaa haahden ajaa, jos he olisivat taitaneet.
40 And they cut the anchors from the ship, and left them in the sea, and they loosed the bands of the oars, and raised a small sail to the wind which blew, and went forward to the face of the land.
Ja kuin he ankkurit olivat ottaneet ylös, läksivät he mereen ja päästivät perälautain siteet, ja asettivat purjeen tuuleen, ja antoivat juosta rantaa kohden.
41 And the ship struck on a high place between two depths of the sea, and infixed herself in it; and her forepart stood upon it, and was immovable, but her afterpart was loosed from the violence of the waves.
Vaan kuin me tulimme yhden niemen tykö, loukkaantui haaksi, ja sen keula tarttui kiinni ja jäi seisomaan, mutta kastari tuli valallensa aaltoin väestä.
42 And the soldiers would have killed the prisoners, lest they should cast forth to swim, and escape from them;
Mutta sotamiesten neuvo oli vankeja tappaa, ettei joku uiden olisi karannut pois.
43 and the centurion restrained them from this, because he was willing to save Paulos. And those who could cast forth to swim he commanded to be the first to swim, and to pass to the land.
Mutta sadanpäämies tahtoi Paavalia vapahtaa, ja esti heidät siitä neuvosta, ja käski niitä, jotka uida taisivat, että he ensin itsensä antaisivat ulos ja maalle pääsisivät.
44 And the rest, on boards, and on other timbers of the ship, passed; and thus all of them escaped to land.
Mutta muita lautain päällä, muutamia taas haahden kappaleilla (kulkea). Ja niin tapahtui, että jokainen tuli hengissä maalle.
