Psalms 137

1 At [the] rivers of - Babylon there we sat also we wept when remembered we Zion.

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

2 On poplars in [the] midst of it we hung up harps our.

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

3 For there they asked us captors our words of a song and mockers our gladness sing for us one of [the] song[s] of Zion.

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

4 How? will we sing [the] song of Yahweh on ground of foreignness.

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

5 If I will forget you O Jerusalem may it forget right [hand] my.

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

6 May it cleave tongue my - to palate my if not I will remember you if not I will lift up Jerusalem above [the] chief of joy my.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

7 Remember O Yahweh - to [the] people of Edom [the] day of Jerusalem who were saying lay bare - lay bare to the foundation in it.

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

8 O daughter of Babylon that is about to be destroyed how blessed! [is one] who he will repay to you dealing your that you dealt to us.

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

9 How blessed! - [is one] who he will seize and he will smash children your to the rock.

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.