Luke 15
1 Were now to Him drawing near all the tax collectors and the sinners to hear Him.
Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.
2 And were grumbling the (both *no*) Pharisees and the scribes saying that This [man] sinners receives and he eats with them.
Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.
3 He spoke then to them parable this saying;
Niin hän sanoi heille tämän vertauksen, sanoen:
4 What man of you having a hundred sheep and (having lost *NK(o)*) of them one not leaves the ninety nine in the open field and goes after the [one] having been lost until he may find it?
Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen, joka kadonnut on, siihenasti että hän sen löytää?
5 And having found [it] he lays [it] on the shoulders (of him *N(k)O*) rejoicing,
Ja kuin hän sen löytää, niin hän panee sen olallensa, iloiten.
6 And having come to the house he calls together the friends and the neighbours saying to them; do rejoice with me, for I have found the sheep of mine the [one] having been lost!
Ja kuin hän tulee kotiansa, niin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja kylänsä miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sillä minä löysin lampaani, joka kadonnut oli.
7 I say to you that in the same way joy in heaven there will be over one sinner repenting rather than over ninety nine righteous ones who no need have of repentance.
Minä sanon teille: niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.
8 Or what woman drachmas having ten, if she may lose drachma one, surely she lights a lamp and she sweeps the house and she seeks carefully until (it *N(k)O*) she may find?
Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?
9 And having found [it] (she calls together *N(k)O*) the friends and (*k*) neighbours saying; do rejoice with me, for I have found the drachma that I lost.
Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.
10 Thus I say to you, there is joy before the angels of God over one sinner repenting.
Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.
11 He said then; A man certain had two sons.
Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,
12 And said the younger of them to the father; Father, do give to me what is due [to me] portion of the property. (*no*) (then *N(k)O*) he divided between them the property.
Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.
13 And after not many days having gathered together (all [things] *N(k)O*) the younger son went away into a country distant and there he wasted the estate of him living prodigally.
Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.
14 When was spending however he everything there arose a famine (severe *N(k)O*) throughout the country that, and he himself began to be in need.
Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,
15 And having gone he joined himself to one of the citizens the country of that, and he sent him into the fields of him to feed pigs.
Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.
16 And he was longing (to be fed *N(k)O*) (the *ko*) (stomach of him *KO*) (from *N(k)O*) the pods that were eating the pigs, and no [one] was giving to him.
Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.
17 To himself however having come (he was saying; *N(k)O*) How many hired servants of the father of mine (have abundance *N(k)O*) of bread, I myself however with hunger (here *NO*) am perishing!
Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
18 Having risen up I will go to the father of mine and I will say to him; Father, I have sinned against heaven and before you;
Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
19 (and *k*) no longer no longer am I worthy to be called son of you. do make me like one of the servants of you.
Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.
20 And having risen up he went to the father (of himself *NK(o)*) Still now he far being distant he saw him the father of him and was moved with compassion, and having run he fell upon the neck of him and he kissed him.
Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.
21 Said then the son to him: Father, I have sinned against heaven and before you; (and *k*) no longer no longer am I worthy to be called son of you (do make me as one of the servants of you. *O*)
Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
22 Said then the father to the servants of him; (Quickly *NO*) do bring out (*k*) robe the best and do clothe him and do give a ring for the hand of him and sandals for [his] feet,
Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
23 and (do bring *N(k)O*) the calf fattened, do kill [it], and having eaten let us be merry,
Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
24 For this the son of mine dead was and is alive again, (and *k*) he was having been lost and is found. And they began to be merry.
Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.
25 Was now the son of him the elder in [the] field. and while coming [up] he drew near to the house, he heard music and dancing.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonettä lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.
26 And having called near one of the servants (of him *k*) he was inquiring what (maybe *no*) would be these things.
Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?
27 And he said to him that The brother of you is come, and has killed the father of you the calf fattened, because in good health him he has received.
Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.
28 He was angry however and not he was willing to go in. (And *N(K)O*) the father of him having gone he was begging him.
Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.
29 And answering he said to the [the] father of him; Behold so many years I serve you and never a commandment of you I disobeyed, and to me myself never did you give a young goat that with the friends of mine I may make merry.
Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.
30 When however the son of you this the [one] having devoured your living with (*o*) prostitutes came, you have killed for him the fattened (*k*) calf.
Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.
31 And he said to him; Son, you yourself always with me are, and all that [is] mine yours is.
Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.
32 To make merry however and to rejoice it was fitting, because the brother of you this dead was and (is alive, *N(K)O*) and having been lost (was *k*) and is found.
Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.
