Acts 14
1 It came to pass now in Iconium according to the same entering they into the synagogue of the Jews and speaking so that to believe of Jews both and Greeks a great number.
Niin Ikoniossa tapahtui, että he ynnä menivät sisälle Juudalaisten synagogaan, ja niin puhuivat, että suuri joukko Juudalaisia ja Grekiläisiä uskoi.
2 The however (disobeying *N(k)O*) Jews stirred up and they poisoned the minds of the Gentiles against the brothers.
Mutta uskomattomat Juudalaiset yllyttivät ja pahoittivat pakanain sielut veljiä vastaan.
3 A long indeed therefore time they stayed speaking boldly about the Lord who is bearing witness (to *n*) the word of the grace of Him, (and *k*) granting signs and wonders to be done through the hands of them.
Niin he olivat siellä kauvan aikaa ja puhuivat rohkiasti Herrassa, joka antoi todistuksen armonsa sanoihin, ja antoi merkit ja ihmeet heidän kättensä kautta tapahtua.
4 Was divided now the multitude of the city, and some indeed were with the Jews, some however with the apostles.
Niin sen kaupungin väki erkani: muutamat pitivät Juudalaisten kanssa, ja muutamat apostolien kanssa.
5 When then there was a rush of the Gentiles both and Jews with the rulers of them to mistreat and to stone them,
Kuin siis pakanoilta ja Juudalaisilta kapina nousi, ynnä heidän päämiestensä kanssa, pilkkaamaan ja kivittämään heitä,
6 having become aware they fled to the cities of Lycaonia, Lystra and Derbe and the surrounding region,
Ja kuin he sen ymmärsivät, pakenivat he Lykaonian kaupunkeihin Lystraan ja Derbeen, ja ympäri sitä lähimaakuntaa,
7 and there and there evangelising they were continuing.
Ja saarnasivat niissä evankeliumia.
8 And a certain man crippled in Lystra in the feet was sitting, lame from [the] womb of [the] mother of him (being *k*) who never (walked. *N(k)O*)
Ja mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa hamasta äitinsä kohdusta, joka ei ikänänsä ollut käynyt.
9 This [man] (heard *N(k)O*) Paul speaking, who having looked intently at him and having seen that he has faith to be healed,
Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kuin hän katsahti hänen päällensä, ja näki hänellä uskon olevan terveeksi tulla,
10 said in a loud (*ko*) voice; do stand on the feet of you (upright! *NK(o)*) And (he sprang up *N(k)O*) and was walking.
Sanoi hän suurella äänellä: ojenna sinus jalkais päälle. Ja hän karkasi ylös ja kävi.
11 (And *N(k)O*) the crowds having seen what did (*k*) Paul lifted up the voice of them in Lycaonian saying; The gods having become like as men have come down to us;
Kuin kansa sen näki, mitä Paavali tehnyt oli, korottivat he äänensä Lykaonian kielellä sanoen: jumalat ovat ihmisten hahmolla alas meidän tykömme tulleet.
12 They were calling then (one *k*) Barnabas Zeus, other Paul Hermes, because he himself was the leading speaker.
Ja he kutsuivat Barnabaan Jupiteriksi ja Paavalin Merkuriukseksi; sillä hän oli sanansaattaja.
13 (And *N(k)O*) the priest of Zeus who is being just outside the city (of them *k*) oxen and wreaths to the gates having brought with the crowds was desiring to sacrifice.
Ja pappi Jupiterin templissä, joka heidän kaupunkinsa edessä oli, toi härkiä ja seppeleitä oven eteen, ja tahtoi ynnä kaupungin väen kanssa uhrata.
14 Having heard however the apostles Barnabas and Paul having torn the garments (of them *NK(o)*) (rushed out *N(k)O*) into the crowd crying out
Kuin apostolit Barnabas ja Paavali sen kuulivat, repäisivät he vaattensa ja karkasivat kansan sekaan, huutain,
15 and saying; Men, why these things do you? Also we ourselves of like nature are with you men, evangelising to you from these vanities to turn to (*k*) God (who *k*) is living, who made the heaven and the earth and the sea and all the [things] in them,
Ja sanoen: miehet, miksi te tätä teette? Mekin olemme ihmiset, puuttuvaiset kuin tekin. Ja me saarnaamme teille evankeliumia, että te näistä turhista kääntyisitte elävän Jumalan tykö, joka teki taivaan, ja maan, ja meren, ja kaikki mitä niissä on,
16 who in the having past generations allowed all the nations to go in the ways of them;
Joka entisillä ajoilla antoi kaikki pakanat vaeltaa omilla teillänsä.
17 (and yet and yet *N(k)O*) not without witness (Himself *N(k)O*) He has left (doing good, *N(k)O*) from heaven (to you *N(K)O*) rains giving and seasons fruitful, filling with food and gladness the hearts (of you. *N(K)O*)
Vaikka ei hän itsiänsä antanut olla ilman todistusta, tehden hyvää, antain meille taivaasta sateen ja hedelmälliset ajat, täyttäin meidän sydämemme rualla ja ilolla.
18 And these things saying hardly they stopped the crowds not sacrificing to them.
Ja kuin he näitä sanoivat, saivat he kansan tuskalla hillityksi, ettei he heille uhranneet.
19 Came however from Antioch and Iconium Jews, and having persuaded the crowds and having stoned Paul they were dragging [him] outside the city (supposing *N(k)O*) him (to have died. *N(k)O*)
Niin sinne myös tuli muutamia Juudalaisia Antiokiasta ja Ikoniosta, ja kuin he kansan olivat saattaneet Paavalia kivittämään, riepoittivat he hänen ulos kaupungista, ja luulivat hänen kuolleeksi.
20 When were sorrounding however the disciples him having risen up he entered into the city And on the next day he went away with Barnabas to Derbe.
Mutta kuin opetuslapset hänen ympärillänsä seisoivat, nousi hän ja meni kaupunkiin, ja vaelsi toisena päivänä Barnabaan kanssa Derbeen.
21 Having evangelised then the city that and having discipled many they returned to Lystra and (to *no*) Iconium and (to *no*) Antioch;
Ja kuin he olivat saarnanneet siinä kaupungissa evankeliumia ja monta opettaneet, palasivat he Lystraan ja Ikonioon ja Antiokiaan,
22 strengthening the souls of the disciples, exhorting [them] to continue in the faith and that through many tribulations it behooves us to enter into the kingdom of God.
Vahvistain opetuslasten sieluja, ja neuvoivat heitä uskossa pysymään (sanoen): että meidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle.
23 Having chosen now for them in every church elders, having prayed with fasting they committed them to the Lord in whom they had believed.
Ja kuin he olivat valinneet vanhimmat jokaiselle seurakunnalle, ja rukoilleet ja paastonneet, antoivat he heidät Herran haltuun, jonka päälle he uskoivat.
24 And having passed through Pisidia they came to (*no*) Pamphylia,
Ja he vaelsivat lävitse Pisidian ja tulivat Pamphiliaan.
25 and having spoken in Perga the word they went down to Attalia;
Ja kuin he olivat saarnanneet sanaa Pergessä, menivät he alas Attaliaan,
26 And from there And from there they sailed to Antioch, from where they had committed to the grace of God for the work that they had fulfilled.
Ja purjehtivat sieltä Antiokiaan, jossa he olivat Jumalan armon haltuun annetut, siihen työhön, jonka he toimittaneet olivat.
27 Having arrived now and having gathered together the church (they were declaring *N(k)O*) how much did God with them and that He had opened to the Gentiles a door of faith.
Mutta kuin he sinne tulivat ja seurakunnan kokosivat, ilmoittivat he, kuinka paljon Jumala oli heidän kanssansa tehnyt ja pakanoille uskon oven avannut.
28 They were remaining then (there *k*) time no little with the disciples.
Ja he viipyivät siellä opetuslasten kanssa hetken aikaa.
