Psalms 94
1 O GOD of avenging—Yahweh, GOD of avenging, shine forth:
Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
2 Lift up thyself, O judge of the earth, Render a recompense unto the proud.
Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3 How long shall the lawless, O Yahweh, How long shall the lawless exult?
Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
4 They pour forth [words], they speak arrogantly, All the workers of iniquity, do boast:
Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5 Thy people, O Yahweh, they will crush, And, thine inheritance, tread down;
Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6 The widow and sojourner, they will slay, And, the fatherless, murder.
Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7 Yet have they said—Yah, doth not see, The God of Jacob, doth not understand.
Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8 Understand, ye brutish among the people, And, ye dullards, when will ye show discretion?
Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
9 He that planteth the ear, shall he not hear? Or, that fashioneth the eye, shall he not have power to see?
Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
10 He that correcteth nations, shall he not reprove? He that teacheth man knowledge!
Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Yahweh, knoweth the plans of men, That, they, are a breath!
Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12 How happy the man whom thou correctest, O Yah! And whom, out of thy law, thou instructest!
Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13 That thou mayest give him rest from the days of misfortune, Until there be digged—for the lawless one—a pit.
Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
14 For Yahweh, will not abandon, his people, And, his inheritance, will he not forsake;
Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15 For, unto righteousness, shall the judicial sentence return, Then shall follow it—all the upright in heart.
Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
16 Who will rise up for me, against the evil-doers? Who will make a stand for me, against the workers of iniquity?
Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
17 If, Yahweh, had not been a help to me, Soon had sunk into silence—my soul!
Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18 If I say, My foot, hath slipped, Thy lovingkindness, O Yahweh, supporteth me.
Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19 In the multitude of my cares within me, Thy consolations, delight my soul.
Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
20 Shall the throne that inflicteth ruin, have fellowship with thee, That frameth oppression, by statute?
Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
21 They make an attack on the life of the righteous one, —And, innocent blood, they condemn.
He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
22 But, Yahweh, hath become for me a high tower, And my God, my rock of refuge.
Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
23 Thus hath he brought back on them their iniquity, And, by their own wickedness, will he destroy them, Destroy them, will Yahweh our God.
Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
