Psalms 77
1 To the Chief Musician. On "Jeduthun." Asaph’s, a Melody. With my voice—unto God, will I make outcry, With my voice unto God, and he will give ear unto me;
Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.
2 In the day of my distress—unto My Lord, will I seek, My hand, by night, hath been outstretched and never once became slack, My soul, hath refused to be consoled;
Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.
3 I remember God and I murmur, I muse, and my spirit swooneth. (Selah)
Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. (Sela)
4 Thou hast held, watching, mine eyes, I was driven to and fro, and could not speak;
Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.
5 I reasoned, Of the days of aforetime, Of the years of by-gone ages;
Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.
6 I remember my song in the night, —With my own heart, I commune, And my spirit, maketh search: —
Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:
7 For ages, will My Lord reject? And, not again, grant acceptance any more?
Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?
8 Hath his lovingkindness, come to a perpetual end? Hath his word failed to generation after generation?
Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?
9 Hath GOD, forgotten to show favour? Or hath he shut up, in anger, his compassions? (Selah)
Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? (Sela)
10 Then said I—An affliction to me, it is, The changing of the right hand of the Most High.
Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.
11 I will remember the doings of Yah, Surely I will remember, out of aforetime, thy wonderful way;
Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.
12 And will talk to myself of all thy work, And, of thy doings, will I muse: —
Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.
13 O God, in the sanctuary, is thy way, —Who is a great GOD like Elohim?
Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?
14 Thou, art GOD, doing wonderfully, —Thou hast made known, among the peoples, thy might;
Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.
15 Thou didst redeem, with thine arm—Thy people, Thy sons of Jacob and Joseph. (Selah)
Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. (Sela)
16 The waters saw thee, O God, The waters saw thee, They were in birth-throes, Yea the resounding deeps were stirred;
Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.
17 The clouds, poured down waters, The skies uttered, a voice, Yea, thine arrows, flew hither and thither;
Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.
18 The, voice of thy thunder, was in the whirlwind, Thy lightnings illumined the world, The earth, trembled and quaked;
Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.
19 In the sea, was thy way, And, thy path, in the mighty waters, And, thy footprints, could not be known:
Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.
20 Thou didst lead, like a flock, thy people, By the hand of Moses and Aaron.
Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.
