Psalms 73
1 A Melody of Asaph. Nothing but good, is God, Unto Israel, Unto the pure in heart.
Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 But, as for me, —My feet had, almost stumbled, My steps had, well-nigh slipped;
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 For I was envious of the boasters, At the prosperity of the lawless, used I to look.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 For they have no pangs in their death, And vigorous is their body;
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 Of the toil of weak mortals, have they none, Nor, with the sons of earth, are they hard smitten.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 For this cause, doth arrogance deck them as a neck-chain, And a garment of wrong is their attire;
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 Their iniquity, hath proceeded from fatness, They have surpassed the imaginations of the heart;
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 They mock, and wickedly command oppression, From on high, they command;
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 They have set, in the heavens, their mouth, And, their tongue, marcheth through the earth.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Therefore must his people return thither, And, the waters of abundance, are drained by them;
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
11 And they say—How doth GOD know? And is there knowledge in the Most High?
Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?"
12 Lo! these, are the lawless, Who are secure for an age, They have attained unto wealth.
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Altogether in vain, Have I cleansed my heart, And bathed in pureness, my hands;
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 And yet been smitten all the day, And been rebuked morning by morning!
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
15 If I had thought, I will relate it thus, Lo! the circle of thy sons, had I betrayed.
Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
16 When I reasoned, that I might understand this, A vexation, it was in mine eyes:
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 Until I could enter the holy places of God, —Could give heed to their hereafter: —
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Surely, in slippery places, dost thou set them, —Thou hast suffered them to fall into places of danger.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 How have they become desolate, as in a moment! They have ceased—come to an end, by reason of calamities.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 As the dream of him that waketh, O my Lord! when rousing thyself up, their shadowy being, wilt thou despise.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 But my heart had grown embittered, And, in my reins, had I received wounds;
Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 But, I, was brutish, and could not perceive, Like the beasts, had I become before thee.
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 Nevertheless, I, am continually before thee, Thou hast taken hold of my right hand;
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 By thy counsel, wilt thou guide me, And, afterwards, unto glory, wilt thou take me.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Whom have I in the heavens? And, compared with thee, there is nothing I desire on earth.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Failed have my flesh and my heart, The rock of my heart—and my portion, is God unto times age-abiding.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 For lo! they who are far from thee, shall perish, Thou hast put an end to every one who wandered unchastely from thee.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 But, as for me, the drawing near of God, is my blessedness, —I have made, of My Lord Yahweh, my refuge, —That I may recount all thy works.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
