Psalms 72
1 Solomon’s. O God! thy justice, give, unto the king, And thy righteousness, unto the son of a king;
Salomon. Jumala, anna tuomios kuninkaalle, ja vanhurskautes kuninkaan pojalle,
2 May he judge, Thy people with righteousness; And thine oppressed ones with justice;
Että hän veis sinun kansas vanhurskauteen, ja auttais sinun raadollistas.
3 May the mountains bring peace to the people, And the hills [be laden] with righteousness;
Vuoret tuokaan rauhan kansalle, ja kukulat vanhurskauden.
4 May he, Vindicate the oppressed of the people, Bring deliverance to the children of the needy, and, Crush the oppressor.
Hänen pitää raadollisen kansan oikeudessa pitämän, ja köyhäin lapsia auttaman ja särkemän pilkkaajat.
5 Let men revere thee, With the sun, And in presence of the moon, Unto the remotest generation.
Sinua peljätään, niinkauvan kuin aurinko ja kuu ovat, lapsista niin lasten lapsiin.
6 Let him come down, Like rain on fields to be mown, Like myriad drops on land to be reaped.
Hän laskee alas niinkuin sade heinän sängelle, niinkuin pisarat, jotka maan lioittavat.
7 May righteousness, in his days, blossom forth, And abundance of peace, till there be no moon.
Hänen aikanansa vanhurskas kukoistaa, ja on suuri rauha siihen asti, ettei kuuta enää olekaan.
8 So let him have dominion, From sea to sea, And from the River ["Euphrates"] unto the ends of the earth;
Hän hallitsee merestä mereen ja virrasta maailman ääriin.
9 Before him, let the men of the desert kneel, But, as for his foes, the dust, let them lick;
Häntä pitää korven asuvaiset kumartaman, ja hänen vihollisensa pitää tomun nuoleman.
10 The kings of Tarshish and of the Coastlands, A gift, let them render, The kings of Sheba and Seba, A present, let them bring;
Kuninkaat meren tyköä ja luodoista pitää lahjoja kantaman: kuninkaat rikkaasta Arabiasta ja Sebasta pitää annot tuoman.
11 Yea let all kings, bow down unto him, Let, all nations, serve him;
Kaikki kuninkaat pitää häntä kumartaman, ja kaikki pakanat pitää häntä palveleman.
12 Because he Rescueth, The needy from the rich, The oppressed, who hath no helper;
Sillä hän vapahtaa huutavaisen köyhän, ja raadollisen, jolla ei ole auttajaa.
13 He Pitieth the weak and the needy, And, the lives of the needy, he Saveth:
Hän on armollinen vaivaiselle ja köyhälle, ja köyhäin sielua hän auttaa.
14 From extortion, and, violence, he Redeemeth their life, And precious is their blood in his sight.
Hän lunastaa heidän sielunsa petoksesta ja väkivallasta, ja heidän verensä luetaan kalliiksi hänen silmäinsä edessä.
15 Let him live, then! And be there given unto him of the gold of Sheba, —Let prayer also be offered for him continually, All the day, let him be blessed.
Ja hän elää ja hänelle pitää annettaman kultaa rikkaasta Arabiasta, ja häntä alati kumartaen rukoiltaman, joka päivä pitää häntä kiitettämän.
16 May there be an abundance of corn in the earth, in the top of the mountains, —Let the fruit thereof, wave like Lebanon, And they of the city bloom like the fresh shoots of the earth.
Pivo jyviä pitää niin oleman maassa ja vuorten kukkuloilla, että sen hedelmä pitää häälymän niinkuin Libanon; ja kaupungin asuvaiset pitää kukoistaman niinkuin ruoho maan päällä.
17 May his Name be age-abiding, In the presence of the sun, let his Name flourish, —And may all the families of the ground bless themselves in him, All nations, pronounce him happy!
Hänen nimensä pysyy ijankaikkisesti: niinkauvan kuin aurinko on, ulottuu hänen nimensä jälkeentulevaisille; ja he tulevat siunatuksi hänen kauttansa: kaikki pakanat ylistävät häntä.
18 Blessed be Yahweh God, the God of Israel, —Who doeth wondrous things by himself alone;
Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, joka yksinänsä ihmeitä tekee!
19 And blessed be his glorious Name, unto times age-abiding, —And filled with his glory be all the earth, Amen and Amen!
Ja kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi ijankaikkisesti; ja kaikki maa täytettäköön hänen kunniastansa, amen! amen!
20 Ended are the prayers of David, son of Jesse.
Davidin, Isain pojan, rukoukset loppuvat.
