Psalms 69
1 To the Chief Musician. On "The Lilies." David’s. Save me, O God, For waters have entered as far as the life;
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 I have sunk in deep swamp, Where there is no place to stand, I have come into abysses of waters, Where a flood hath overflowed me;
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 I am weary with mine outcry, Parched is my throat, —Mine eyes have become dim, through waiting for my God.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 More than the hairs of my head, Are they who hate me without cause, —Firmer than my bones, Are they who are my foes for false cause, —What I had not plundered, then, had I to restore.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 O God, thou, hast known my folly, And, my wrong-doings, from thee, have not been hid.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 Let them not be ashamed, through me, Who have waited for thee, O My Lord, Yahweh of hosts, —Let them not be confounded, through me, Who are seeking thee, O God of Israel!
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 Because, for thy sake, have I borne reproach, Confusion hath covered my face;
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 One estranged, have I become, to my own brethren, Yea, an alien, to the sons of my own mother;
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 Because, zeal for thy house, hath eaten me up, And, the reproaches of them who have reproached thee, have fallen upon me.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 When I have humbled my soul with fasting, Then hath it turned to my reproach;
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 When I have made my clothing of sackcloth, Then have I served them for a by-word;
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 They who sit in the gate talk against me, —And [against me are] the songs of them who imbibe strong drink.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 But, as for me, my prayer shall be unto thee, O Yahweh, in a time of acceptance, O God, in the abounding of thy lovingkindness, answer me with thy saving faithfulness.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 Rescue me out of the mire, lest I sink, Let me be rescued, From my haters, and, From abysses of waters:
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Let not a flood of waters overflow me, And let not the depth swallow me up, Neither let the well close, over me, her mouth.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Answer me, O Yahweh, for good is thy lovingkindness, According to the abounding of thy compassions, turn thou towards me:
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 Then do not hide thy face from thy servant, Because I am in distress, haste thou—answer me!
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Oh draw near unto my soul—redeem it, Because of mine enemies, ransom me.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 Thou, knowest my reproach, and my shame, and my confusion, Before thee, are all mine adversaries.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 Reproach hath broken my heart, and I am weak, —Though I waited for one to pity me, yet there was none, And for comforters, yet I found not any.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 But they put in my food—poison! And, for my thirst, they gave for my drink—vinegar!
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 Let their table, before them, become a snare, And unto their friends, a lure;
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 Let their eyes become too dim to see, And, their loins, continually cause thou to shake;
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Pour out over them thine indignation, And let, the glow of thine anger, overtake them:
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 Let their encampment become desolate, In their tents, be there none to dwell:
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 For, whom, thou thyself, hadst smitten, they pursued, And, unto the pain of thy wounded ones, they must needs add.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 Lay punishment on their iniquity, And let them not enter into thy righteousness;
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 Let them be blotted out of the book of life, And, with the righteous, let them not be enrolled.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 I, then, am humbled and in pain, Thy salvation, O God, may it set me on high.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 I will praise the Name of God with a song, And will magnify him with thanksgiving;
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 So shall it be more pleasing to Yahweh than a bullock of the herd, Showing horn [and] divided hoof.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 The humbled have seen—they rejoice! Ye seekers of God, let your heart, then, revive;
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 For, a Hearkener to the needy, is Yahweh, And, his prisoners, hath he not despised.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Let the heavens and the earth, praise him, The seas, and everything that creepeth therein.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 For, God, will save Zion, And build the cities of Judah, So shall men dwell there, and possess it:
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 Yea, the seed of his servants, shall inherit it, And, the lovers of his Name, shall settle down therein.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
