Psalms 66

1 To the Chief Musician. A Melodious Song. Make a joyful noise unto God, all the earth;

Veisuunjohtajalle; laulu, virsi. Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa,

2 Praise ye in song the glory of his Name, Celebrate the glory of his praise:

veisatkaa hänen nimensä kunniaa, antakaa hänelle kunnia ja ylistys.

3 Say unto God—How fearful in thy doings, Through the abounding of thy power, shall thy foes come cringing unto thee;

Sanokaa Jumalalle: "Kuinka peljättävät ovat sinun tekosi!" Sinun suuren voimasi tähden sinun vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

4 All the earth, shall bow themselves down to thee, And sing praises unto thee, Shall praise in song thy Name. (Selah)

Kaikki maa kumartakoon sinua ja veisatkoon sinun kiitostasi, veisatkoon sinun nimesi kiitosta. (Sela)

5 Come and see the doings of God, —Fearful in deed toward the sons of men:

Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä: hän on peljättävä teoissansa ihmisten lapsia kohtaan.

6 He turned the sea into dry land, Through the stream, crossed they over on foot, There did we rejoice in him:

Meren hän muutti kuivaksi maaksi, jalkaisin käytiin virran poikki; silloin me iloitsimme hänestä.

7 Who ruleth, in his might, unto times age abiding, His eyes, over the nations, keep watch, The rebellious, let them not exalt themselves. (Selah)

Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä. (Sela)

8 Bless our God, O ye peoples, And cause to be heard, the sound of his praise; —

Kiittäkää, te kansat, meidän Jumalaamme, korkealle kaiuttakaa hänen ylistystänsä.

9 Who hath set our soul among the living, And hath not suffered, our foot, to slip.

Hän antaa meidän sielullemme elämän eikä salli meidän jalkamme horjua.

10 For thou didst prove us, O God, Thou didst refine us, according to the refining of silver:

Sillä sinä, Jumala, olet koetellut meitä, olet sulattanut meitä, niinkuin hopea sulatetaan.

11 Thou didst bring us into the hunter’s net, Thou didst lay a load upon our loins;

Sinä veit meidät verkkoon, panit kuorman meidän lanteillemme.

12 Thou didst let men ride at our head; We went into fire and into water, But thou didst bring us forth into freedom.

Sinä annoit ihmisten ajaa päämme päällitse, me jouduimme tuleen ja veteen. Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen.

13 I will enter thy house with ascending-sacrifices, I will pay unto thee my vows,

Minä tuon sinun huoneeseesi polttouhreja, täytän sinulle lupaukseni,

14 Which my lips uttered, And my mouth spake, in my distress.

joihin minun huuleni avautuivat ja jotka minun suuni hädässäni lausui.

15 Ascending-sacrifices of fatlings, will I cause to ascend unto thee, With the perfume of rams, I will offer bulls, with he-goats. (Selah)

Lihavat polttouhrit minä sinulle uhraan ynnä oinasten uhrituoksun; minä uhraan sinulle härkiä ja kauriita. (Sela)

16 Come! hearken—that I may recount, all ye reverers of God, What he hath done for my soul: —

Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt.

17 Unto him—with my mouth, did I cry, And high praise was under my tongue.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni.

18 If, iniquity, I had cared for in my heart, My Lord, had not heard me!

Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi.

19 But in truth, God hath heard, He hath attended to the voice of my prayer.

Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä.

20 Blessed be God, Who hath not turned away my prayer, Nor his own lovingkindness from me.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa.