Psalms 64

1 To the Chief Musician. A Melody of David. Hear, O God, my voice when I complain, From dread peril by the foe, wilt thou guard my life.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

2 Wilt thou hide me, From the conclave of evil-doers, From the crowd of workers of iniquity.

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

3 Who have sharpened, like a sword, their tongue, Have made ready their arrow—a bitter word;

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

4 To shoot, in secret places, at the blameless one, Suddenly they shoot at him, and fear not.

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

5 They strengthen for them a wicked word, They talk of hiding snares, They have said, Who can see them?

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

6 They devise perverse things, They have completed the device well devised, Both the intent of each one, and the mind, are unsearchable.

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

7 Once let God have shot at them an arrow, Suddenly have appeared their own wounds!

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

8 When they were to have ruined another, their tongue smote themselves, All who observe them take flight.

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

9 Therefore have all men feared, —And have told the doing of God, And, his work, have considered.

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

10 The righteous man shall rejoice in Yahweh, and seek refuge in him, Then shall glory—all who are upright in heart.

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.