Psalms 50
1 A Melody of Asaph. El, Elohim, Yahweh, hath spoken, and culled the earth, From the rising of the sun, unto the going in thereof:
Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.
2 Out of Zion the perfection of beauty, God, hath shone forth.
Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.
3 Let our God come, and let him not keep silence! A fire—before him, shall devour, And, around him, hath it become exceeding tempestuous:
Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.
4 He calleth, Unto the heavens above, And unto the earth, That he may judge his people.
Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.
5 Gather yourselves unto me—ye my men of lovingkindness, Who have solemnised my covenant over sacrifice.
Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.
6 Now have the heavens declared his righteousness, Because, God, is, about to judge. (Selah)
Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, (Sela)
7 Hear, O my people, and I will speak, O Israel, and I will adjure thee, God, thine own God, I am: —
Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,
8 Not, for thy sacrifices, will I reprove thee, Nor for thine ascending-offerings, before me continually:
Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.
9 I will not take out of thy house—a bullock, Nor out of thy folds—he-goats;
En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;
10 For, mine, is every wild-beast of the forest, The cattle on the mountains, in their thousands;
Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.
11 I know every bird of the mountains, And, the moving things of the plain, are with me:
Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.
12 If I were hungry, I would not tell thee, For, mine, is the world, and the fulness thereof.
Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.
13 Will I eat the flesh of mighty oxen? Or, the blood of he-goats, will I drink?
Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?
14 Sacrifice to God a thankoffering, And pay to the Most High thy vows;
Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;
15 Call upon me, then, in the day of distress, I will deliver thee, that thou mayest glorify me.
Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
16 But, to the lawless one, God saith, What hast, thou, to do, to recount my statutes? Or that thou hast taken up my covenant upon thy mouth?
Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?
17 Seeing that, thou, hast hated correction, And hast cast my words behind thee;
Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.
18 If thou sawest a thief, then didst thou run with him, —And, with adulterers, hath been thy chosen life;
Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.
19 Thy mouth, hast thou thrust into wickedness, And, thy tongue, kept weaving deceit;
Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.
20 Thou wouldst sit down—Against thine own brother, wouldst thou speak, Against thine own mother’s son, wouldst thou expose a fault: —
Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.
21 These things, hast thou done, and I have kept silence, Thou thoughtest that I should really be like thyself, I will convict thee, yea I will set [thine offences] in order before thine eyes.
Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.
22 Understand this, I pray you, ye forgetters of GOD, Lest I tear in pieces, and there be none to deliver: —
Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.
23 He that sacrificeth a thankoffering, will glorify me, —And will prepare a way by which I may show him the salvation of God.
Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.
