Psalms 18
1 To the chief Musician. Of the servant of Yahweh, of David, —who spake unto Yahweh the words of this song, —in the day when Yahweh had rescued him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul; and he said: — I will love thee, O Yahweh my strength!
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 Yahweh, was my mountain crag and my stronghold, and my deliverer: My GOD, was my rock, I sought refuge in him, My shield, and my horn of salvation, my high tower.
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 As one worthy to be praised, called I on Yahweh, —And, from my foes, was I saved.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 The meshes of death encompassed me, The torrents of perdition, made me afraid;
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 In my distress, called I on Yahweh, And, unto my God, made outcry for help, He heard, out of his temple, my voice, And my outcry for help came before him—entered into his ears!
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Then did the earth shake and quake, Even, the foundations of the mountains, were deeply moved, Yea they did shake, because he was angry.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 There went up smoke in his nostrils, and, a fire out of his mouth, devoured, Live coals, were kindled from it:
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Then he stretched out the heaven, and came down, —and, thick gloom, was under his feet;
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Then he rode on a cherub, and flew, and darted on the wings of the wind;
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Made darkness his hiding-place, Round about him—his pavilion, Darkness of waters, clouds of vapours.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 Out of the brightness before him, his clouds rolled along, hail, and live coals of fire.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Then did Yahweh thunder in the heavens, and the Highest uttered his voice, —hail, and live coals of fire.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 And he sent forth his arrows and scattered them, yea, lightnings, he shot out, and confused them.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Then appeared the channels of waters, were uncovered the foundations of the world, —At thy rebuke O Yahweh, at the blast of the breath of thy nostrils.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 He sent from on high, he took me, —he drew me out of many waters.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 He rescued me from my foe, in his might, and from them who hated me, because they were too strong for me:
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 They confronted me, in the day of my necessity, Then became Yahweh my stay:
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 And brought me out, into a large place, he delivered me, because he delighted in me.
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 Yahweh rewarded me according to my righteousness, According to the cleanness of my hands, he repaid me;
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 For I had kept the ways of Yahweh, and not broken away from my God;
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 For, all his regulations, were before me, and, his statutes, did I not put from me:
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 So became I blameless with him, and kept myself from mine iniquity.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Yahweh therefore repaid me according to my righteousness, according to the pureness of my hands, before his eyes.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 With the loving, thou didst show thyself loving, —With the blameless man, thou didst show thyself blameless;
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 With the pure, thou didst show thyself pure, But, with the perverse, thou didst show thyself ready to contend.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 For, as for thee, an oppressed people, thou didst save, but, looks that were lofty, layedst thou low;
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 For, thou, didst light up my lamp, Yahweh my God, enlightened my darkness;
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 For, by thee, I ran through a troop, and, by my God, I leapt over a wall.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 As for GOD, blameless is his way, The speech of Yahweh hath been proved, A shield, he is to all who seek refuge in him.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 For who is a GOD, save Yahweh? And who is a Rock, save our God?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 The GOD who girded me with strength, and set forth, as blameless, my way:
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 Planting my feet like hinds’ [feet], yea, on my high places, he caused me to stand:
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 Teaching my hands to war, —so that a bow of bronze was bent by mine arms.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Thus didst thou grant me, as a shield, thy salvation, —and, thy right hand, sustained me, and, thy condescension, made me great.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Thou didst widen my stepping-places under me, so that, mine ankles, faltered not.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 I pursued my foes, and overtook them, and returned not, till they were consumed:
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 I crushed them, and they were unable to rise, They fell under my feet.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Thus didst thou gird me with strength, for the battle, Thou subduedst mine assailants under me.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 As for my foes, thou didst give me their neck, and, as for them who hated me, I destroyed them.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 They cried out, but there was none to save, unto Yahweh, but he answered them not.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Then did I beat them in pieces, like dust on the face of the wind. Like the mire in the lanes, did I scatter them.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Thus didst thou rescue me from the contentions of a people, —didst appoint me to be the head of nations, A people I had not known, served me:
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 At the hearing of the ear, they submitted to me, the sons of the foreigner, came cringing unto me:
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 The sons of the foreigner, lost heart, and came quaking out of their fortresses.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 Yahweh liveth and, blessed, be my Rock, yea, exalted, be the God of my salvation:
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 The GOD, who hath avenged me, —and subjugated peoples under me:
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 Who hath delivered me from my foes, —Yea, from mine assailants, hast thou set me on high, From the man of violence, hast thou rescued me.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 For this cause, will I praise thee among the nations, O Yahweh, and, to thy Name, will I sweep the strings: —
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 Who hath made great the victories of his King, —and shown lovingkindness to his Anointed One, To David and to his Seed, Unto times age-abiding.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
