Psalms 147
1 Praise ye Yah, For it is good, to make melody to our GOD, —For it is delightful, seemly is praise!
Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.
2 Yahweh, is building Jerusalem, The outcasts of Israel, will he gather together.
Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.
3 He is healing the broken in heart, —and binding up their hurts.
Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.
4 Counting the number of the stars, To all of them—names, he giveth.
Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.
5 Great is our Lord, and of abounding strength, And, his knowledge, cannot be expressed.
Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.
6 Yahweh, relieveth the humbled! casting the lawless down to the earth.
Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.
7 Respond to Yahweh with thanksgiving, Make melody to our God with the lyre.
Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;
8 Who covereth the heavens with clouds, preparing rain for the earth, who causeth the mountains to sprout grass:
Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;
9 Giving, to the beast, its food, to the young ravens, when they cry.
Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.
10 Not in the strength of the horse, doth he delight, Not in the legs of a man, hath he pleasure:
Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.
11 Yahweh, hath pleasure, in them who revere him, in them who wait for his lovingkindness.
Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.
12 Laud thou, O Jerusalem, Yahweh, Praise thy God, O Zion:
Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!
13 For he hath strengthened the bars of thy gates, He hath blessed thy children in thy midst:
Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.
14 Who maketh thy boundaries to be peace, With the marrow of wheat, doth he satisfy thee:
Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.
15 Who sendeth his utterance to the earth, How swiftly, runneth his word!
Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.
16 Who giveth snow like wool, Hoar-frost—like ashes, he scattereth:
Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.
17 Casting forth his ice like crumbs, Before his cold, who can stand?
Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?
18 He sendeth forth his word and melteth them, He causeth his wind to blow, the waters, stream along:
Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.
19 Declaring his word unto Jacob, His statutes and his regulations, unto Israel.
Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.
20 He hath not dealt so with any nation, and, his regulations, he maketh not known to them. Praise ye Yah!
Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!
